Lätäkkölempi
Keskustelu Lampiväreen kanssa oli alkanut mukavan rentona. Se oli juuri sitä, jota Lätäkkölempi oli sisarensa seurasta alun perin hakenut. Sellaista mukavan rentoa keskustelua, joka veisi pois hänen omat vuortakin suuremmat murheensa. Usein he keskustelivat myös Lampiväreen murheista, joka sopi Lätäkkölemmelle oikein mainiosti. Hän piti siitä, kun sai jakaa mielipiteitään ja valistaa muita omalla osaamisellaan. Nyt sisar oli kuitenkin kääntänyt keskustelun aiheen sellaiseen seikkaan, joka sai Lätäkkölemmen vatsassa muljahtamaan. Omaksi onnekseen hän ei ollut juuri sisarensa tavoin syönyt, sillä muuten tuoresaalis olisi saattanut pian olla uudelleen hänen kasvojensa edessä – tällä kertaa syömäkelvottomana. Kun soturi oli menettänyt isänsä, oli pelko emon menetyksestä hiipinyt hiljaa hänen mielensä perukoille. Hän oli pyrkinyt pitämään ikävät ajatukset poissa, mutta emon tila oli totta tosiaan huolestuttanut häntä jo pidempään.
”Ei, en ole jutellut hänen kanssaan”, Lätäkkölempi vastasi rauhallisella äänellä, sillä ei halunnut paljastaa huolestumistaan sisarelleen. Hän pelkäsi, että se saattaisi murtaa Lampiväreen. Lätäkkölemmen oli pysyttävä kovana hieman liian pehmeän, mutta todella rakkaan sisarensa vuoksi.
”Mutta kyllä minä olen varmasti huomannut saman kuin sinäkin. Tuhkajuova ei ole useinkaan öisin vuoteessaan. Hän on poistunut usein öisin leiristä. Olen huomannut sen ollessani vartiossa, ja muut ovat kertoneet samaa. Hän tuo edelleen tuoresaaliskasaan valtavat määrät saalista, mutta jos olisin Pimentotähti, puuttuisin kyllä asiaan. Emohan aina opetti meille, ettei omia tunteitaan saanut paljastaa kenelle tahansa. Eräänäkin päivänä hän tiuski jollekin oppilaalle keskellä leirin pääaukiota. Minä luulen, että hän reagoi isän kuolemaan. He olivat niin kauan yhdessä, että kuka tahansa reagoisi sellaiseen”, Lätäkkölempi järkeili tapansa mukaan. Hän katsoi vakavana Lampivärettä ja odotti, että tämä sanoisi jotain. Isän mainitseminen sai jonkin liikahtamaan Lätäkkölemmen sisällä. Hän tunsi viiltävää ikävää Henkäystähteä kohtaan. Isä oli ollut hänelle tärkeä, aivan kuten jokainen hänen perheensä jäsen. Mutta vaikka ikävä tuntuikin pahalta, sitä tasapainottamassa oli hänen edessään istuva Lampiväre. Sisaren läsnäolo sai Lätäkkölemmen pysymään rauhallisena. Hän tiesi, että hänen tehtävänsä olisi tukea herkkää sisartaan, jos tilanne vaatisi. Nyt saattoi olla sellainen tilanne.
