Lätäkkölempi
Lätäkkölempi oli vain paria päivää aiemmin saanut toisen oppilaansa. Apilatassu vaikutti ainakin toistaiseksi innokkaalta oppimaan uutta, joka Lätäkkölemmen mielestä oli hyvä piirre oppilaalla. Soturi oli tyytyväinen siihen, ettei nuoren kermanvaalean naaraan kanssa täytynyt koko ajan rupatella niitä näitä. Apilatassu lähinnä puhui silloin, kun Lätäkkölempi puhui hänelle tai kun puhumiseen oli tarve.
Aurinko oli vasta nousemassa, kun Lätäkkölempi oli noussut ylös ja lähtenyt hakemaan oppilastaan harjoituksiin. Tällä kertaa hän ei joutunut odotella kauaa, sillä pian kutsun jälkeen Apilatassu ilmestyi oppilaiden pesästä virkeän näköisenä. Lätäkkölempi katsoi häntä tyytyväisenä, muttei vaivautunut kehumaan hereillä olosta.
”Mitä harjoittelemme tänään?” Apilatassu kysyi seuratessaan mestariaan leirin uloskäynnille. Pesät olivat alkaneet hiljalleen tyhjentyä ja kissat oleskelivat pääaukiolla, joten kaksikko joutui pujotella heidän ohitseen piikkihernetunnelille. Lätäkkölempi heilautti vain häntäänsä käskien siten oppilastaan seuraamaan häntä.
Vasta leirin ulkopuolella hän kääntyi nuorukaisen puoleen vakava ilme kasvoillaan. Apilatassu kohtasi mestarinsa katseen, kun he pysähtyivät hetkeksi piikkihernemuurien ulkopuolelle. Auringon ensisäteet olivat juuri tulleet näkyviin kaukaisuuteen kohoavien puiden latvojen takaa.
”Harjoittelemme tänään taistelun alkeita. Tule, seuraa minua niin siirrymme sopivalle harjoittelupaikalle”, naaras ilmoitti ja viittoi oppilaan peräänsä kauemmas leiristä. He suuntasivat kohti etelää, jossa puut kasvoivat kauempana toisistaan ja loivat siten sopivia paikkoja harjoitusten pitämiselle. Kun Lätäkkölempi oli löytänyt sopivan paikan, hän pysähtyi ja kääntyi oppilaansa puoleen.
”Ensimmäisenä käymme läpi yksinkertaisimpia liikkeitä, joilla voit puolustaa itseäsi tosipaikan tullen. Tärkein ohjeeni taistelutilanteessa on, ettei sinun koskaan kannata käydä sellaisen vihollisen kimppuun, jota et selvästikään voi voittaa. Jos kohtaat vihollisen – oli se sitten vieras kissa tai petoeläin – reviirillämme ja tiedät häviäväsi taistelun, on hyvä harkita pakenemista ja avun hakemista summittaisen hyökkäämisen sijaan. Sinun on kuitenkin huolehdittava, ettet koskaan johdata vihollista Kuolonklaanin leiriin”, Lätäkkölempi naukui ja katsoi vakavailmeisenä Apilatassua, joka näytti kuuntelevan tarkasti.
”Siirrytään saman tien ensimmäisiin liikkeisiin”, Lätäkkölempi naukui ja asettui hieman kauemmaksi Apilatassusta, ”jos vihollinen lähestyy sinua suoraan edestäpäin, pyri pysymään mahdollisimman matalana ja huolehdi, että painosi on jaettu jokaiselle jalallesi. Näin vihollisen on vaikeampaa päästä käsiksi vatsaasi tai kurkkuusi. Tämä on perusasento, joka sinun on hyvä oppia ottamaan taistelutilanteissa.”
Lätäkkölempi kyyristyi hieman matalemmaksi niin, että paino jakautui tasaisesti jokaiselle jalalle. Hänen vatsakarvansa hipoivat ruohikkoa ja pää pysyi matalalla muun kehon tavoin.
”Aina kun harjoittelemme, pidämme kynnet piilossa. Et saa käyttää niitä, ellen anna sinulle lupaa. Kun vihollinen on hyökkäämässä kimppuusi, sinun on oltava koko ajan valmiina ponnahtamaan pois hänen tieltään tai käymään vastahyökkäykseen. Vaikeinta taistelemisessa on arvioida, mikä liike on oikea milläkin hetkellä. Sen oppii vain harjoittelemalla. Tehdään ensin niin, että saat harjoitella oikean taisteluasennon ja kun olet valmis, kokeilemme asentosi tukevuutta siten, että teen hitaan hyökkäyksen sinua kohti”, Lätäkkölempi naukui ja jäi odottamaan, että Apilatassu pääsi oikeanlaiseen asentoon.
//Apila?
