Lätäkkölempi
Päivä oli kulunut tavallista nopeampaa. Lätäkkölempi ei ollut saanut oppilasta koulutettavakseen sitten Tuiskutuulen, jonka soturinimityksistä oli kulunut jo useampi vuodenaika. Myös soturin kuolemasta oli ehtinyt vierähtää aikaa. Vaikkei Lätäkkölempi ollutkaan erityisemmin kiintynyt entiseen oppilaaseensa, oli tämän kuolema saanut hänet harmistumaan. Naaras olisi mielellään nähnyt, miten hänen kouluttamastaan soturista olisi varttunut hyvä ja arvostettu soturi Kuolonklaanille. Mutta kenties Apilatassu voisi toteuttaa sen ja varttua erinomaiseksi soturiksi, ja klaani voisi kiittää siitä hänen mestariaan, eli tietysti Lätäkkölempeä.
Soturi oli jo ehtinyt tottua rauhalliseen elämään, johon kuuluivat vain tavalliset soturin tehtävät, mutta hän tiesi tottuvansa nopeasti siihen, että hänen vastuullaan oli nyt oppilas. Lätäkkölempi oli viettänyt harjoitusten jälkeen hetken emonsa kanssa. Tuhkajuova ei tuntunut olevan tässä ajassa saati edes tässä maailmassa, kun hopeanharmaa soturi oli käynyt tämän luona. Emo oli puhunut mitä sattuu, eikä ollut edes tunnistanut tytärtään. Se sai aikaan vihlaisun rinnassa. Naaras ei koskaan ollut ollut erityisen läheinen emonsa kanssa, mutta hän rakasti tätä syvästi, aivan kuten pentu emoaan rakasti. Sumutuulen mukaan sairaus oli alkanut etenemään vauhdilla. Tuhkajuova oli rasittanut kehoaan liikaa, joka oli ajanut hänen mielensäkin ahtaalle, aiheuttaen muistisairauden etenemisen. Juuri kun Lätäkkölempi oli lähtemässä emonsa luota, tämä oli palannut takaisin tähän todellisuuteen. Lätäkkölempi väläytti naaraalle lempeän hymyn ja toivotti tälle hyvää loppupäivää. Hän olisi mielellään jäänyt pidemmäksi aikaa, mutta hänen oli syötävä ja levättävä vielä ennen auringonlaskun partiota.
Lätäkkölempi käveli sotureiden pesästä aukiolle ja etsi katseellaan Apilatassun vaaleaa turkkia. Hän näki oppilaansa toisen oppilaan seurassa leirin uloskäynnin lähettyvillä. Lätäkkölempi tunnisti tummanruskean naaraskissan Apilatassun siskoksi, Havutassuksi. Kaksikko näytti keskustelevan keskenään, joten soturi käveli hieman etäämmälle aivan uloskäynnin liepeille. Apilatassu hyvästeli sisarensa ja kiiruhti mestarinsa luokse.
”Olen valmis! Keitä partioon tulee lisäksemme?” Apilatassu kysyi. Hänen äänestään kuulsi innostus, mutta sentään hän ei huutanut, kuten joillain liian innostuneilla kissoilla oli tapana tehdä. Lätäkkölempi kohtasi rauhallisena oppilaansa katseen ja istahti alas ennen kuin vastasi.
”Partiota johtaa Jääviilto. Lisäksemme siihen osallistuvat Myrskymahti ja Kamomillapyörre”, raidallinen soturinaaras ilmoitti. Apilatassu katsoi mestariaan yllättyneenä.
”Jääviiltohan on Kuolonklaanin varapäällikkö?” oppilas varmisti päätään aavistuksen verran kallistaen. Lätäkkölempi nyökkäsi.
”Ja hänestä sinun kannattaa pysyä kaukana, ellet tahdo joutua ongelmiin. Älä siis hakeudu hänen seuraansa oma-aloitteisesti”, naaras pyysi, mutta vaikeni huomatessaan suurikokoisen, punaturkkisen kollin lähestyvän heitä. Jääviillon kasvoilla oli inhottava, tyytyväinen virhe. Kolli sadatteli hetken aikaa sitä, miten Myrskymahti ja Kamomillapyörre eivät olleet saapuneet paikalle ja ettei kolli jäisi koko päiväksi heitä odottamaan.
”Me olemme etuajassa, eivät he vielä ole myöhässä”, Lätäkkölempi huomautti rauhallisella äänellä, kohdaten varapäällikön jäisen katseen. Jääviilto katsoi nuorempaa soturia ja väläytti tälle valkeita kulmahampaitaan. Kolli ei ehtinyt sanoa mitään, kun kaksi partion viimeistä jäsentä saapuivat jo uloskäynnille. Aikailematta Jääviilto komensi partion liikkeelle. Lätäkkölempi antoi Apilatassun mennä ensin piikkihernetunneliin. Jääviilto lähti johdattamaan heitä samaan suuntaan, missä Lätäkkölempi ja Apilatassu olivat aiemmin harjoitelleet.
”Partion tehtävänä on kiertää klaanin eteläraja ja osa Eloklaanin rajaa. Kuljemme siis ensin ukkospolulle, jossa merkkaamme hajujälkemme ja jatkamme matkaa etelärajaa pitkin Eloklaanin rajalle. Älä jää jälkeen tai ohittele muita luvatta. Näytän sinulle rajalla, miten rajojen merkkaaminen hoidetaan”, Lätäkkölempi ohjeisti oppilastaan hieman tavallista hiljaisemmalla äänellä, jottei hänen puheensa häiritsisi muita partion jäseniä. Oli tärkeää, ettei muiden tarkkaavaisuus heikentyisi sen vuoksi, että joku opetti oppilasta. Partio oli kuitenkin oikea partio, jonka määrä oli huolehtia siitä, että reviirillä ei liikkunut tunkeilijoita.
//Apila?
