Lätäkkötassu
Kirjoittaja: Elandra
//TAISTELUTARINA
Lätäkkötassu taisteli kylmäpäisesti Myrskymahdin rinnalla eloklaanilaissoturia vastaan. Varapäällikön tytär ei kuulunut hopeanharmaan oppilaan lempikissoihin, mutta vaikka hänellä oli mahdollisuus, ei hän jättänyt Myrskymahtia yksin. Lätäkkötassu tiesi, että tässä sodassa ei ollut erikseen puhdasverisiä ja kuraverisiä kuolonklaanilaisia, vaan ainoastaan kuolonklaanilaisia. Oppilas piti sen tiukasti mielessään ja pyrki kohtelemaan Myrskymahtia mahdollisimman tasavertaisesti taustastaan huolimatta.
Yhteistuumin kaksi kuolonklaanilaista onnistuivat saamaan valkoturkkisen eloklaanilaisen huomion herpaantumaan, ja hetkessä Myrskymahti oli saanut kaadettua soturin maahan. Harmaaturkkisen kuolonklaanilaissoturin meripihkainen katse kääntyi innostuneena Lätäkkötassuun:
”Hienoa Lätäkkötassu! Nyt saamme hänet varmasti peitottua!”
Naaraan sanoja oli vastaanottamassa Lätäkkötassun tyyni ja vakava ilme. Vaikka naaras olikin täynnä tarmoa taistellessaan klaanitovereidensa rinnalla, ei näin pieni onnistuminen saanut häntä kovinkaan innostuneeksi. Yksi maahan kaadettu kissa ei ollut mitään, kun ympärillä hääri kymmeniä eloklaanilaisia lisää.
”Älä iloitse liian aikaisin”, Lätäkkötassu vastasi tasaisella, muttei lainkaan ilkeällä äänellä. Tabbykuvioinen oppilas näki sivusilmällään liikettä vasemmalla puolellaan, jossa Lampitassu ja Lammikkotassu yhä taistelivat toista eloklaanilaista vastaan. Kahden oppilaan taistelu eloklaanilaissoturia vastaan näytti melko tasaiselta ja Lätäkkötassu halusi luottaa sisariensa pärjäävän. Kun naaraan katse kääntyi nopeasti takaisin vastustajaansa, Myrskymahti oli jo syöksymässä kollia kohti. Valkoinen kolli ei ollut edes ehtinyt vielä pystyyn, kun Myrskymahti oli jo saavuttanut hänet. Kuolonklaanilaisnaaras alkoi painia vastustajansa kanssa, eikä hän Lätäkkötassun mukaan näyttänyt kaipaavan apua juuri nyt.
Hetkeksi tabbykuvioinen oppilas uskalsi irrottaa katseensa parin ketunmitan päässä kamppailevista sotureista silmäilläkseen ympärillään raivoavaa taistelua tarkemmin. Lätäkkötassu ei ollut mikään paras taistelija – tähän yhtenä syynä oli hänen nuori ikänsä ja kokemattomuutensa – mutta hän halusi auttaa klaanitovereitaan, mikäli he sitä kaipaisivat. Lätäkkötassu tunsi pientä ylpeyttä siitä, että oli tajunnut alkaa katselemaan ympärilleen, sillä se todella oli kannattanut. Naaras erotti hieman kauempana kissojen keskellä kaksi kissaa, jotka kamppailivat toisiaan vastaan maassa painien. Ellei Lätäkkötassu olisi tunnistanut toista kissaa Loskatassuksi – Kuolonklaanin nuorimmaksi oppilaaksi – hän tuskin olisi tehnyt mitään. Mutta oppilas tiesi, kuinka kokematon mustaturkkinen kolli oli. Vaikkei kissan kimpussa taisteleva vaaleanruskea naaraskissa vaikuttanutkaan juuri sen kokeneemmalta taistelijalta, päätti Lätäkkötassu toimia.
Hän vilkaisi vielä kerran sisariensa ja Myrskymahdin suuntaan, mutta todetessaan heidän pärjäävän vastustajiensa kanssa keskenään, naaras lähti ripein askelin lähestymään toistensa kimpussa painivia kissoja.
Lyhyellä matkallaan kohti päämääräänsä, Lätäkkötassu joutui väistelemään tielleen heittäytyviä, toistensa kimpussa riehuvia kissoja. Aukio oli todellinen sekamelska, ja Lätäkkötassu toivoi pääsevänsä jossain vaiheessa lepäämään. Mutta lepääminen ei ollut nyt oppilaan mielessä ensimmäisenä, vaan Loskatassu. Oli Lätäkkötassun onni, että ympärillä riehui taistelu, sillä sen ansiosta Loskatassun alleen painanut eloklaanilaisnaaras ei huomannut taakseen hiipinyttä vihollista.
Lätäkkötassu painautui hieman lähemmäs maata ja valmistautui loikkaamaan vihollisensa niskaan takaapäin. Eloklaanilaisnaaras kohotti juuri toisen etukäpälänsä ilmaan, kun Lätäkkötassu hyökkäsi. Hän pudottautui suhteellisen ketterästi vastustajansa niskaan. Sen seurauksena eloklaanilainen säpsähti ja heittäytyi selälleen. Lätäkkötassu onnistui kuin ihmeen kaupalla loikkaamaan nopeasti takaisin maahan ja vältti joutumisensa kissan selän alle. Kuolonklaanilaisoppilas hyödynsi tilannetta ja syöksähti nopeasti selällään maassa makaavaa eloklaanilaista kohti. Naaras pääsi melko vaivatta näykkäisemään hampaillaan vastustajansa vatsaa. Hän kuitenkin vetäytyi nopeasti taaemmas, kun eloklaanilaisoppilas alkoi holtittomasti huitoa kynsillään kohti tabbykuvioista Lätäkkötassua. Kuolonklaanilainen ei ehtinyt aloittaa uutta hyökkäystä, kun hänen vihollisensa kampesi jo itsensä pystyyn. Kaksikko seisoi nyt vastakkain taistelukentällä katsoen toisiaan suoraan silmiin. Lätäkkötassun katse oli päättäväinen ja terävä, kun hän tarkkaili vastustajaansa. Kooltaan kissa oli jonkin verran Lätäkkötassua suurempi, mutta näkemänsä mukaan hän päätteli kissan olevan joko surkea taistelija tai sitten vain hyvin vähän aikaa sitten nimitetty oppilas. Oli miten oli, Lätäkkötassu arveli pärjäävänsä kissalle taistelussa. Hän oli tehnyt päätelmän tarkan harkinnan ja näkemänsä mukaan; eloklaanilainen oli taistellut hyvin tasaväkisesti sellaista kissaa vastaan, joka oli vielä puoli kuuta sitten nukkunut pentutarhalla ja kaiken lisäksi Lätäkkötassu oli päässyt naurettavan helposti kiinni kissan vatsaan – joskin vain hetkeksi, mutta kuitenkin.
Lätäkkötassu vastustajineen seisoivat vielä hetken vastakkain liikahtamatta, kunnes kuolonklaanilainen sai tarpeekseen toisen analysoinnista. Lätäkkötassu tiesi puolustuksessaan olevan paljon kehitettävää, joten hän mielellään aloitti hyökkäämällä. Oppilas syöksähti kohti vastustajaansa, mutta kyllin lähelle päästyään hän pysähtyi käpälät liukuen. Kuiva multa pöllähti ilmaan ja loi kaksikon ympärille pölypilven, jonka läpi edes Lätäkkötassu ei nähnyt. Lätäkkötassu syöksähti nopeasti sivuun, mutta tunsi vastustajansa kynsien hipovan hänen oikeanpuoleista lonkkaansa. Pimeyden Metsälle kiitos, kynnet vain hipoivat kuolonklaanilaisen turkkia, eikä hyökkäyksen tarvinnut moisen vuoksi keskeytyä. Lätäkkötassu loikkasi kynnet ojossa kohti paikkaa, jossa hän tiesi vastustajansa seisovan. Multapölly alkoi jo laskeutua, ja hämmästyksekseen Lätäkkötassu ei nähnytkään vaaleanruskean kissan hahmoa edessään. Hän pudottautui ketterästi maahan kohtaan, jossa vihollinen oli hetki sitten seissyt. Aikailematta Lätäkkötassun siniharmaa katse alkoi etsiä vaaleaturkkista vihollistaan. Naaras vilkuili joka suuntaan, jottei vihollinen pääsisi yllättämään häntä takaapäin kuten Lätäkkötassu oli itse aiemmin tehnyt.
Eloklaanilaista ei pitänyt kauaa etsiä, sillä tämä oli näköjään vain siirtynyt kauemmas pöllyävän mullan keskeltä ja nelisti nyt kohti Lätäkkötassua. Kuolonklaanilainen veti syvään henkeä ja pudottautui matalemmaksi, jotta pääsisi helpommin väistämään vastustajansa hyökkäyksen. Kun vaaleanruskea naaras oli kyllin lähellä, Lätäkkötassu loikkasi sivuun. Vastustaja kuitenkin näytti aavistaneen Lätäkkötassun aikeen, ja tämä vaihtoi saman tien suuntaa ja syöksähti taas kohti hopeaturkkista kuolonklaanilaista. Lätäkkötassu ei kuulunut nopeimpiin tai ketterimpiin kissoihin, muttei häntä kohti hyökkivä eloklaanilainenkaan kuulunut. Oppilaalla ei ollut juurikaan ongelmia vastustajansa liikkeiden väistelyssä. Kun hän oli muutaman kerran onnistunut väistämään vihollisensa lähestyvät käpälän iskut, Lätäkkötassu päätti yrittää kääntää taistelun toisinpäin. Hän ei halunnut olla puolustava osapuoli, jos vastustaja onnistuisikin saamaan yhden iskun maaliin ja pääsemään Lätäkkötassun kimppuun.
Kun eloklaanilainen taas huitaisi toisen etukäpälänsä kohti Lätäkkötassua, naaras päätti toimia: hän väisti viiksikarvojaan hipovat kynnet juuri ja juuri ja vihollisensa yllättäen syöksähtikin kohti kolmen jalkansa varassa seisovaa kissaa. Kaksi naarasta alkoivat painia maassa toisensa kimpussa ja molemmat yrittivät saada otteen toisesta. Se tuntui mahdottomuudelta, sillä vastustaja rimpuili ja riuhtoi itseään kuin vimmattu, ja jossain vaiheessa Lätäkkötassu alkoi jo olla epätoivoinen. He olivat painineet multaisessa maassa jo ties kuinka pitkään, ennen kuin painiminen loppui sellaisella tavalla, mitä Lätäkkötassu ei ollut osannut aavistaa: he törmäsivät johonkin. Kaksikko iskeytyi vasten puunrunkoa. Iskun seurauksena molemmat irtaantuivat nopeasti toisistaan ja loikkasivat taaemmas selvittääkseen, mitä juuri äsken oli tapahtunut. He olivat kamppailleet niin keskittyneesti, ettei Lätäkkötassu ollut huomannut heidän siirtyneen aukion reunalle.
Soturioppilas siirsi katseensa koivupuun rungosta takaisin edessään seisovaan eloklaanilaiseen. Molempien turkit olivat aivan sekaisin ja kaksikon ympärillä lojui heidän turkeistaan irronneita karvatukkoja.
”Näyttäisi siltä, että Eloklaani on lähettänyt myös pentunsa taisteluun tai sitten klaanisi soturikoulutus on pelkkä vitsi”, Lätäkkötassu lausahti terävällä äänellä. Hän tunsi suurta inhoa edessään seisovaa eloklaanilaista kohtaan, joka tuntui pärjäävän taistelussa vain tuurilla. Se tuntui Lätäkkötassun mielestä epäreilulta. Hän oli hionut taisteluliikkeitään kuiden ajan, eikä noin surkealle oppilaalle häviäminen tulisi kuuloonkaan!
//Käärme?
KP-boosti käytössä
