Lauhalaukka
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pidin Villisieluun vähän etäisyyttä kävellessämme – en halunnut vaikuttaa liian tunkeilevalta. Mutta jos rehellisiä oltiin, minua vaivasi hitusen se, miten hyvissä väleissä naaras oli velipuoleni kanssa. Karhumyrsky ei kuulunut suosikkeihini missään luokassa, enkä oikein pitänyt ajatuksesta, että hän vietti kaiken vapaa-aikansa entisen oppilaansa kanssa. Se oli minusta outoa.
”Kuule, tiedäthän sinä, että voisit saada kenet vain paremman?” naukaisin yhtäkkiä, yllättäen jopa itsenikin. Tunsin kasvojani alkavan kuumottaa nolostuksesta, sillä minun ei ollut tarkoitus tuoda aatteitani julki ääneen sanottuna. Villisielu näytti olevan vähintään yhtä järkyttynyt sanomastani, kuin minä itse, joten päätin vaihtaa nopeasti aihetta välttyäkseni kiusalliselta tilanteelta, joka tuntui meistä molemmista varmasti varsin epämukavalta.
”Anteeksi. Oletko muuten hyvä metsästämään?” kysyin, taka-ajatuksenani johdatella naaraan ajatuksia pois äskeisestä. Pilkukas soturi katsoi minua edelleen vähän tyrmistyneenä, mutta hän pudisteli kumminkin päätään.
”En erityisen kehuttavalla tavalla. Entä sinä?” hän kysyi puolestaan ja kohotti kulmiaan. Pudistelin päätäni nauraen, kun muistelin Tuhkajuovan kanssa pidettyjä ensimmäisiä saalistusharjoituksiani.
”Olen kamala!” tirskahdin. ”Ihmettelen, miten Tuhkajuova edes mahtoi jaksaa minua ja näitä tahmatassuja koko soturikoulutukseni ajan!” Kasvoilleni levisi leveä hymy, ja onnekseni sain huomata, että myös Villisielua alkoi hymyilyttämään. Ehkä en ollutkaan onnistunut tuhoamaan ystävyyttämme sillä ajattelemattomalla kysymyksellä.
Kohotun kuonoani sen verran, että pystyin tutkimaan paremmin ilmassa leijailevia hajuja. Juuri sopivasti nenääni tulvahti metsämyyrän tuoksu, se ei ollut kaukana – itse asiassa aivan nenämme edessä, emmekä olleet edes huomanneet sitä.
Katsoin neulasten päällä lyllertävää pikkuotusta, joka näytti hyvin keskittyneeltä omiin puuhiinsa. Vaihdoin Villisielun kanssa huvittuneita katseita, ja ryhdyin sitten vaanimaan. Pudottauduin aivan matalaksi, katse tiukasti saaliissani. Mutta olin liian hidas, ja myyrä pääsi karkuun, jo paljon ennen kuin ehdin edes loikata.
”Hiirenpapanat”, sihahdin ja käännyin katsomaan Villisielua häntääni heilutellen. ”Mitä jos mentäisiin kuitenkin uimaan?” Yritin pitää pokkani, mutta se oli vaikeaa, kun tunsin, miten nauru kupli sisälläni.
//Villi?
//283 sanaa
