Lauhapentu
Kirjoittaja: Elandra
Käänsin vihreän katseeni Lauhapennun suuntaan. Pentu halusi leikkiä kanssani, ja olikin esittänyt kysymyksen siihen liittyen.
”Kai se sopii. Mitä haluat leikkiä?” kysyin. Tunsin epämiellyttävää kutinaa vasemmassa korvassani, joten raavin sitä takajalallani. Sillä välin Lauhapentu ehti miettiä leikkiä.
”Leikitään tutkimusretkeilyä”, kolli ehdotti. Kallistin päätäni epäröiden.
”Okei. Mitä me tutkimme?” kysyin sitten. Lauhapentu näytti pohtivan asiaa. Hän katseli ympärilleen. Sitten hänen katseensa pysähtyi kaatuneeseen kuuseen, jonka oksien suojassa oli sotureiden sekä oppilaiden pesät.
”Tutkitaan pesiä”, oranssin ja valkean kirjava pentu sanoi. Nyökkäsin ja nousin venytellen ylös. Minua pari kuuta nuorempi pentu lähti johdattamaan meitä eteenpäin. Lauhapennun askeleet olivat yhä hieman hatarat, sillä hän oli oppinut kävelemään vain hetki sitten. Siitä huolimatta pentu käveli eteenpäin kaatumatta. Välillä hän horjahteli, mutta tasapaino pysyi hyvin. Minä osasin jo kävellä hyvin. Tasapainon kanssa ei ollut ongelmia.
Saavuimme oppilaiden pesän sisäänkäynnille, ja Lauhapentu vilkaisi minua kysyvä ilme kasvoillaan.
”Mennäänkö?” hän kysyi. En vastannut mitään, vaan astelin pennun ohitse sisälle pesään. Oppilaiden pesä oli melko kotoisan oloinen. Pesät olivat lähellä toisiaan. Oppilaiden ja sotureiden pesät toisistaan erotti piikkihernepensaan oksista tehty seinämä. Se oli tehty melko tiiviiksi, eikä siis oppilaat päässeet tätä kautta sotureiden nukkumapaikoille. Pesä ei ollut tyhjillään. Puhtaanvalkea kissa nukkui yhdellä pedillä jonkin matkan päässä meistä.
”Shh”, kuiskasin hiljaa ja viitoin nukkuvan oppilaan suuntaan. Lauhapentu nyökkäsi ja pysyi vaiti. Hiivimme nukkuvan oppilaan ohitse syvemmälle pesään.
”Milloin sinusta tulee oppilas?” pentu kysyi niin hiljaa kuin suinkin saattoi. Vilkaisin taaksepäin Lauhapentua, mutta käänsin pian taas katseeni eteenpäin.
”Muutaman kuun kuluttua”, kerroin. Kuulin, kuinka Lauhapentu kompastui sammalvuoteeseen. Hän vingahti ja kaatui pehmeälle vuoteelle. Käännähdin nopeasti pennun suuntaan.
”Oletko kunnossa?” kysyin nopeasti ja kiiruhdin pennun luokse. Lauhapentu alkoi vain nauramaan. Hän nousi ylös. Pennun nauru sai minutkin ensin hymyilemään, jonka jälkeen nauru vain tuli ulos suustani. Liikehdintä pesän toisella laidalla sai minut vaikenemaan. Ilmeeni vakavoitui, kun huomasin oppilaan heränneen. Hän nosti päänsä ylös vuoteestaan ja räpytteli unisia silmiään. Kissalla oli eriväriset silmät. Toinen oli meripihkainen ja toinen harmaansininen. En ollut ennen nähnyt sellaista.
”Mitä tapahtuu?” oppilas kysyi haukotellen. Lauhapentukin oli lopettanut nauramisen ja pentu loikki nyt oppilaan luokse. Hän taarkasteli itseään suurempaa oppilasta tarkasti.
”Sinun silmäsi ovat eripariset”, pentu teki huomion. Naaraskissa naurahti pienesti ja nyökkäsi.
”Niin on”, hän totesi, ”mitä ihmettä te teette oppilaiden pesässä? Tietävätkö Mäntyviiksi ja Ruostekukka?”
”Tulimme tutkimaan pesää”, minä ilmoitin ja astelin petien yli lähemmäksi kahta muuta kissaa.
”Kuka sinä olet?” Lauhapentu kysyi oppilaalta heti minun perääni.
”Olen Taivastassu, mutta minun pitäisi nyt saada nukuttua, joten menisittekö tutkimaan vaikka jotakin toista pesää?” naaras kysyi ystävällisellä äänellä.
”Totta kai voimme. Oli hauska tutustua”, totesin nopeasti ja viitoin Lauhapennun edelläni ulos pesästä. Pentu pysähtyi pesän ulkopuolella ja kääntyi minun suuntaani.
”Minne sitten?” hän kysyi innoissaan ja alkoi katsella ympärilleen. Minäkin pohdin hetken aikaa. Sotureiden pesässä varmasti olisi myös nukkuvia kissoja. Moni soturi oli hyvin äkäinen, joten en halunnut mennä herättämään heitä.
”Parantajan pesään?” ehdotin nopeasti. Lauhapentu katseli ympärilleen.
”Missä se on?” pentu kysyi siirtäen katseensa minuun. Heilautin häntääni merkiksi seurata. Johdatin Lauhapennun pääaukion halki parantajan pesän sisäänkäynnille. Mäntyviiksi oli kieltänyt menemästä pesään yksin. Nyt en ainakaan ollut yksin, vaan Lauhapentu oli mukanani. Yrttien kitkerä tuoksu kantautui sieraimiini jo pesän sisäänkäynnillä. Myös Lauhapentu haistoi sen.
”Mikä tämä haju on?” kolli kysyi irvistäen.
”Yrtit haisevat vähän pahalta”, selitin ja astuin sairasaukiolle pennun edellä.
//Lauha?
// 533 sanaa
