Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Pudottauduin matalammaksi ja pidin katseeni tiukasti kiinni Mahlatassun vihreissä silmissä. En antaisi kollin katseelle tilaisuutta harhautua pois kirkkaansinisistä silmistäni. Muuten juoneni ei onnistuisi.
Hitaasti lähdin kiertämään Mahlatassua ympäri. Kermanvärinen oppilas pysyi perillä liikkeistäni, eikä hän jättänyt yhtäkään puolta itsestäään suojaamatta. Olin vaikuttunut parhaan ystäväni osaamisesta – hän oli kehittynyt huimasti soturikoulutuksessaan!
Päästessäni Mahlatassun oikean kyljen puolelle, syöksähdin äkisti kollia kohti. Mahlatassu osasi ennakoida hyökkäykseni, mutta sen sijaan, että olisin iskenyt kynteni oppilaan kylkeen, loikkasinkin hänen selkänsä ylitse ja potkaisin mennessäni tämän kumoon takajaloillani.
Mahlatassun tasapaino petti, sillä hän ei ollut osannut odottaa yllättävää vetoani. Hänen vielä kömpiessä takaisin jaloilleen minä valmistauduin jo uuteen iskuun. Jos hyvin kävisi, se ratkaisisi tämän erän.
Hyppäsin ystävääni päin. Kolli olikin jo toennut aiemmasta hyökkäyksestäni, ja hän potkaisi vuorostaan minut kauemmaksi. Tunsin kuinka ilma pakeni keuhkoistani, kun lysähdin maahan lyhyen ilmalennon jälkeen. Kului vain pari silmänräpäystä, ja Mahlatassu oli jo kumartuneena ylleni ja painanut minut tassullaan maata vasten.
”Mahlatassu voitti tämän erän”, Pimentovarjo julisti Tuhkajuovan viereltä ja nyökkäsi hieman oppilaalleen. Nieleskelen harmistukseni kun kiemurtelin itseni pois kollin alta. En saattanut katsoa mestarini suuntaan, sillä pelkäsin kohdata naaraan pettymyksen.
”Seuraavaksi Mahlatassu hyökkää”, Tuhkajuova ilmoitti yllättävänkin pian, ja me asetuimme uudelleen asemiin. Katsoin silmä tarkkana kuinka vastustajani otti oikeaoppisen vaanimisasennon ja kohdisti vihreiden silmiensä katseen minuun.
Vaikka toki olinkin iloinen ystäväni voitosta, halusin minäkin tehdä vaikutuksen omaan mestariini, jotta hän alkaisi uskoa minun kehittyneen lyhyen soturikoulutukseni aikana.
Mahlatassu riensi minua kohti. Olin ollut niin uppoutunut ajatuksiini, että ehdin vain vaivoin väistämään oppilaan tarkkasti suunnatun iskun. Painauduin matalaksi ja pidin tällä kertaa katseeni Mahlatassussa, jottei hän pääsisi yllättämään minua toistamiseen.
Kiersimme toisiamme ympäri molemmat hereillä ja valmiina taistelemaan. Siristin hiukan silmiäni. Odotin Mahlatassun seuraavaa siirtoa. Olihan tämä sentään hänen hyökkäysvuoronsa.
//Mahla, mestarit?
//281 sanaa
