Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Tuhkajuovan esimerkistä ryhdyin nuolemaan turkkiani kuivaksi pitkin, rivakoin kielenvedoin. Mahlahalla istui vieressäni ja katseli tekemisiäni. Katsahdin kolliin hymyillen. Hän hymyili takaisin.
”En malta odottaa, että pääsen oppimaan vedessä taistelemista”, kerroin innokkaasti. Ystäväni nyökkäili, ja hänen kasvoilleen piirtyi ilkikurinen virnistys.
”Sinä ja Tuhkajuova olettekin sitten eturinramassa lyömässä kaloja, jos ne päättävät ryhtyä kapinaan ja änkeävät kuivalle maalle”, Mahlahalla vitsaili. Pyörittelin vain silmiäni ja ravistelin loput vedet turkistani soturin päälle.
”Hei!” kermanvärinen kolli pärski ja hypähti kauemmas. Käännyin katsomaan häneen virnuillen.
”Siitäs sait”, tuhahdin mukamas loukkaantuneena ystäväni aiemmasta kommentista ja niiskaisin nenääni. Lopulta kummankin pokka petti, emmekä voineet enää pidätellä naurua.
”Oletteko valmiit?” Hiljenimme vasta kun Tuhkajuova puuttui väliin. Tabbykuvioinen soturitar oli jo saanut suittua turkkinsa kuivaksi.
”Olemme”, vahvistin kyettyäni ensin lopettamaan hykertelyn. Mahlahallakin nyökkäsi. Tuhkajuova silmäili meitä tyynesti, kunnes sitten antoi merkin lähteä liikkeelle.
Seuraavana päivänä harjoitusten jälkeen palasimme taas Hehkulammen rantaan. Tällä kertaa Mahlahalla ei ollut mukana, sillä päätimme jäljitysharjoitukset suoraan tänne.
Olin enemmän kuin vain innoissani kahlatessani syvemmälle veteen. Tuhkajuova oli luvannut eilen opettaa minulle vedessä taistelemista. En tosin tiennyt, koittaisiko se päivä tänään. Mutta elättelin silti salaa toiveita siitä.
”Miten vedessä taisteleminen tapahtuu käytännössä?” kysyin vaivihkaa ja käänsin kirkkaansinisen katseeni mestariini päin. ”Hyökätäänkö silloin vastustajan kimppuun veden alta vai suoraan edestä? Entä voinko käyttää vettä jotenkin edukseni? Kuten vaikka läiskimällä sitä vihulaisen silmille sokaistakseni hänet ja hyökätä sitten kimppuun?” Suljin suuni nopeasti nähdessäni Tuhkajuovan ilmeen. Olin kaiketi puhunut taas ohi suuni.
//Tuhka?
//233 sanaa
