Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Katselin ystäväni viereltä Liekkihännän elotonta hahmoa, joka näytti niin kovin pieneltä sen ympärille kokoontuneiden kissojen rinnalla. Minua suretti. Ei siksi, ettäkö soturi olisi ollut minulle erityisen läheinen, vaan siksi koska vasta nyt minulle oli valjennut, että tuo kissa oli ollut minun isoisäni, johon en ollut koskaan aiemmin tajunnut tehdä lähempää tuttavuutta. Nyt se oli jo kuitenkin myöhäistä, kun vanha soturi oli nukkunut pois.
”Lauhatassu?” Katsahdin Mahlatassuun vierelläni, jonka vihreiden silmien katse oli nyt kohdistettuna minuun. Nielaisin, ja yritin saada puheen kulkemaan, mutta kurkkuni tuntui rutikuivalta. Minua huimasi.
”Oletko kunnossa? Näytät kalpealta”, ystäväni maukui ja näytti nyt oikeasti huolestuneelta. Pudistelin vähän päätäni. En tiennyt, mitä sanoa.
”Liekkihäntä oli minun isoisäni”, kerroin käheästi, kun en saanut kostutettua kieltäni missään. ”En tiennyt siitä ennen tätä, eikä minulla ole enää mahdollisuutta oppia tuntemaan häntä.”
Mahlatassu katsoi minua yllättyneenä. Hän näytti kuitenkin ymmärtäneen, mistä oli kyse. Olin kiitollinen siitä, että hän painautui lähemmäksi.
”Kalmakuu parka, voisinpa auttaa häntä jotenkin”, sanoin surullisesti, pystymättä katomaan Liekkihännen ylle kumartunutta isääni.
”Voisithan sinä käydä sanomassa hänelle surunvalittelut?” Mahlatassu ehdotti varovasti. Pudistelin kuitenkin päätäni. Se ei tuntunut oikealta tällaisella hetkellä. Tekisin sen sitten, kunhan hän olisi ensin saanut purkaa pahaa oloaan.
”Mennään vain nukkumaan”, tokaisin lyhyesti ja käännähdin kannoillani. Hiivin Mahlatassun edellä peremmälle pesään ja etsin oman paikkani. Asetuin aamulla valmiiksi pöyhimilleni sammalille ja suljin silmäni. Tunsin Mahlatassun selän jälleen omaani vasten.
Minun ei tarvinnut odottaa unta kauaa, sillä se iski saman tien ja nappasi tajuntani mukaansa. Vaivuin rauhattomaan painajaisuneen, jonka toivoin unohtuvan herätessäni seuraavan kerran.
//Mahla?
//246 sanaa
