Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Olin niin innoissani! Hädin tuskin pysyin turkissani! Mutta hillitsin itseni ja energisyyteni melko ihailtavasti, vaikka itse sanonkin. Kuljin Mahlahallan rinnalla ylpeästi. Paras ystäväni oli jo soturi, ihan niin kuin mestarini Tuhkajuova. Se merkitsi sitä, että hänestä voisi pian tulla mestari, joka saisi oman oppilaan koulutettavakseen.
Toivoin Tuhkajuovan pitävän minua valmiina soturiksi. Olin ahkeroinut kovasti kuluneiden kuiden aikana, tehnyt kaiken juuri kuten naaras oli määrännyt ja ollut äärimmäisen kuuliainen oppilas. Mutta ennen kaikkea toivoin mestarini voivan olla ylpeä minusta, kun Punatähti joku päivä nimittäisi minut soturiksi.
Edessäpäin puiden takaa näkyi kimallusta. Se ei voinut olla peräisin mistään muusta kuin Hehkulammen pinnasta, joka auringonsäteiden siihen osuessa oli kuin kirkas peili. Niskakarvani nousivat pystyyn ja vatsanpohjassani kihelmöi. Pian Mahlahalla saisi nähdä minut uimassa. En halunnut mokata tätä. Siispä minun olisi keskityttävä ankarasti.
Saavuimme lammen rantaan. Ilman Tuhkajuovan ohjeistustakin Mahlahalla jäi hyvän matkan päähän istumaan pienesti aaltoilevasta vedestä. Tänään oli tuulinen päivä ja siksi vesi kohosi hieman tavallista korkeammalle rantaan päin vyöryessään.
Kahlasin hyiseen veteen tottuneesti. Tuhkajuova kulki edelläni. Pidin häntäni korkealla, jottei se olisi kastunut, mutta kun ensimmäiset pisarat roiskuivat sen päälle, annoin olla ja laskin loputkin ruumiin jatkeestani pinnan alle. Vilkaisin nopeasti lapani ylitse Mahlahallan suuntaan. Kermanvärinen kolli katseli minua rannalta ja hän hymyili minulle rohkaisevasti. Hymyilin hänelle takaisin, mutta siirsin sitten huomioni Tuhkajuovaan, joka oli pysähtynyt vähän matkan päähän. Naaras katsoi minua arvailevasti.
”Kokeilemmeko tänään jotain uutta?” kysyin yrittäen peitellä malttamattomuuttani. Halusin päästä näyttämään Mahlahallalle, mitä olin oppinut mestariltani.
//Tuhka?
//238 sanaa
