Lauhatassu
Kirjoittaja: EmppuOmppu
”Joo!” Nyökyttelin innokkaasti. Minusta Mahlatassun ehdotus oli hyvinkin varteenotettava, vaikken laittanutkaan päätäni pantiksi siitä, että mestarimme suostuisivat yhdessä pidettäviin harjoituksiin vain koska me pyysimme niin.
”Tuhkajuova taisi juuri lähteä partioon. Samoin Pimentovarjo”, tokaisin ja tähyilin piikkihernetunnelille päin ikään kuin olisin voinut nähdä heidät siellä. ”Mitä jos syötäisiin jotain heitä odotellessa? Minulla ainakin on kauhea nälkä!”
”Syödään vain”, Mahlatassu naurahti kepeästi ja lähti sitten tassuttelemaan tuoresaaliskasan suuntaan.
Kasvoilleni levisi ovela virnistys, jota pahaa-aavistamaton ystäväni ei nähnyt, sillä oli kääntynyt selkä minuun päin. Yhtäkkiä syöksähdin eteenpäin niin äkisti, että Mahlatassu säpsähti ja minä sain etumatkaa.
”Viimeinen tuoresaaliskasalla on kasa haisevaa variksenruokaa!” haastoin nauraen ja pingoin aukion poikki käpälät tannerta tömistäen. Mahlatassun vihreisiin silmiin syttyi kipinä, kun tämä tajusi homman jujun.
Juoksimme rinta rinnan aina riistakasalle saakka. Matka oli lyhyt, joten minua ei edes hengästyttänyt kauheasti, mistä olin ylpeä. Kuntoni kasvoi kohisten, mikä taas meinasi, että voisin pian päästä Tuhkajuovan uimaopetukseen, mikäli onnistuisin tekemään ankaraan mestariini vaikutuksen taidoillani.
”Luulen, että meille tuli tasapeli”, Mahlatassu totesi hieman huvittuneesti. Nyökkäsin hymyillen.
”Niin taisi tulla”, myönsin ja käänsin katseeni kuolleisiin riistaeläimiin. Kasan päällimmäisenä komeili kookas varis, jonka tummanpuhuvat sulat kiiltelivät kauniisti auringossa.
”Mitä jos jakaisimme tuon?” ehdotin ystävälleni, jonka rivakasta pään nyökyttelystä oletin tämän hyväksyvän tarjouksen.
Kannoimme variksen yhdessä hieman syrjemmälle ja asetuimme mukavasti aurinkoiseen kohtaan vieri vieritysten. Tunsin Mahlatassun tasaisesti kohoilevan kyljen kehoani vasten. Minusta oli kiva viettää aikaani hänen kanssaan, vaikka teimmekin sitä nykyään paljon harvemmin kuin ennen.
”Haluatko sinä aloittaa? Sinähän se tässä olit nääntymässä nälkään”, Mahlatassu kiusoitteli ja työnsi varista lähemmäksi minua. Kehräsin hyvilläni ja kurkotin repäisemään itselleni kunnon suullisen.
Tuoreen lihan maku täytti suuni ja sai veden herahtamaan kielelle. Pureskelin palan huolella loppuun saadakseni siitä kaiken irti ja nielaisin sen sitten alas kurkustani.
Vilkaisin Mahlatassuun. Kermanvärinen kolli jauhoi kovin keskittyneen näköisenä omaa osuuttaan variksesta. Tuuppasin tätä leikkisästi tassullani. Hän kääntyi katsomaan minua yllättyneenä.
”Mistä hyvästä tuo oli?” tämä naurahti nielaistuaan ensin ruokansa alas. Kohautin vain lapojani ja virnistin. Oppilas pyöritteli vihreitä silmiään selvästi huvittuneena ja tuuppasi minua sitten takaisin, uppoutuen sen jälkeen uudelleen ateriansa pariin.
Kalusimme haaskalinnun melko nopeasti loppuun. Sitten jo huomasimme Pimentovarjon ja Tuhkajuovan partion palaavan takaisin. Olin silmänräpäyksessä ylhäällä, samoin Mahlatassu.
”Tule, mennään kysymään heiltä niistä harjoituksista!” hihkaisin ja lähdin tassuttelemaan naaraiden suuntaan häntä hieman kaartuneena selän päälle. Kuulin kuinka paras ystäväni seurasi perässäni.
”Tuhkajuova! Pimentovarjo!” tervehdin mestariani ja tämän seuralaista nopealla nyökkäyksellä. ”Olemme tässä pohtineet, että olisi varmasti meidän molempien soturikoulutusta ajatellen kannattavaa järjestää joskus yhteisharjoitukset. Voisimme mitellä taitojamme toisiamme vastaan.” Yritin esittää asiani mahdollisimman hillitysti ja rauhallisella äänellä, jotta tekisin kokeneempiin sotureihin vaikutuksen asiallisuudellani – ja jotta meillä olisi paremmat mahdollisuudet saada tahtomme läpi.
//Mahla, Tuhka tai Pimento? xd
//427 sanaa
