Lehtipentu
Kirjoittaja: Rita
”Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!” korviini kantautui Punatähden voimakas ulvahdus, ja ympärilläni näin klaanin kerääntyvän ympärillemme. Olimme jo valmiiksi aika lähellä Punatähteä, joten emme liikkuneet paljoakaan. Halusin kysyä, mitä veljeni luuli tämän olevan, mutta sitten päähäni välkähti ajatus: tämä saattaisi olla nimityksemme. Mehän olimme jo suunnilleen kuuden kuun ikäisiä. Päällikön seuraava lausahdus vahvisti epäilykseni.
”Lehtipentu ja Tipupentu olette saavuttaneet kuuden kuun iän ja olette valmiina koulutukseen. Tästä lähtien Lehtipentu tunnetaan Lehtitassuna, ja hänen mestarinaan toimii Pähkinäkorva. Tipupentu tunnetaan Tiputassuna, ja hän tulee olemaan seuraava parantajan oppilas, mikä tarkoittaa että Hehkuaskel tulee olemaan hänen mestarinsa”, Punatähti naukui. Veljestänikö oikeasti parantajaoppilas? Minusta tuntui… kummalliselta. Minun oli tarkoitus olla onnellinen itseni ja veljeni puolesta, mutta osa minusta oli jännittynyt. Sisimmässäni tiesin, ettei Tipupent- Tiputassu voisi selvitä tavallisen soturioppilaan koulutuksesta menneen näkönsä vuoksi, mutta ajatus kouluttautumisesta ilman veljeäni rinnallani tuntui silti väärältä. Tunsin olevani jotenkin yksin, vaikka tiesin veljeni silti olevan kanssani. Emme vain pystyisi viettää yhtä paljon aikaa yhdessä kuin pentuina. En kuitenkaan näyttänyt tunteitani ulospäin, vaan keskityin mestarini etsimiseen. Pähkinäkorva? Olin kuullut nimen aikaisemminkin, ja minulla oli etäinen mielikuva kollista. Onnekseni minun ei kuitenkaan tarvinnut ruveta suunnistamaan mestarini luokse väkijoukon keskeltä, vaan ruskea kolli tassutteli luokseni. Nyökkäsin tervehdykseksi tyyni ilme kasvoillani.
”Päivää”, Pähkinäkorva nyökkäsi takaisin. Tuhlaamatta sanojani menin suoraan asiaan.
”Mitä haluat minun tekevän ensimmäisenä?” kysäisin heilauttaen häntääni. Olin aistivissani mestarissani hetkellistä epävarmuutta ennen kuin hän avasi suunsa. Ehkä se oli kuitenkin vain oman jännittyneisyyteni tuotosta. Kenties olin itse vähä epävarma, jonka vuoksi halusin havaita muissakin epävarmuutta.
”Käy tekemässä itsellesi peti oppilaiden pesään, ja mennään sen jälkeen pieniin taisteluharjoituksiin. Haluan nähdä taitotasosi”, kolli lausahti.
”Selvä”, nyökkäsin taas. Onnistuin väläyttämään pienen hymyn, sillä olisi kaikin puolin hyödyllistä minulle, jos olisin hyvissä väleissä mestarini kanssa. Käännyin ympäri ja aloin astelemaan kohti oppilaidenpesää, jonka tiesin olevan kaatuneen kuusen alla. Luikahdin kuusen oksiston alta sisälle pesään, ja eri hajut tulvahtivat nenääni. Oppilaiden pesä vaikutti melko täydeltä, mutta onnistuin löytämään tyhjän nurkkauksen. Puikkelehdin pesien läpi varoen, etten tuhoaisi muiden pesiä. Ei se muuten olisi minua haitannut, mutta en ollut vielä varma, kenen kanssa minun kannattaisi pysyä hyvissä väleissä. Päästyäni tyhjään nurkkaukseen ryhdyin kaapimaan ympäriltäni pedintekoaineita, joita lojui pesässä. Sain kokoon kasaan jonkinlaisen keon sammaletta, ja pudonneista kuusenneulasista sai myös jotain pehmustetta sammaleiden alle. Pyörähdin muutaman kerran vuoteellani, kunnes siitä tuli jokseenkin hyvä. Ei sen tarvinnut vielä olla täydellinen, ja parantelisin sitä jos se olisi liian epämukava. Nuuhkaisin ympärilläni olevia vuoteita tietääkseni kuka nukkui vieressäni, ja nenääni tulvi yllättäen tuttu haju; Sähkötassu. Tuhahdin itsekseni, mutta tunsin pienen hymyn leviävän kasvoilleni. Haistoin myös samantyyppisen hajun viereisessä vuoteessa. Saattaisiko se olla Sulkatassu? En tuhlannut enempää aikaa ajatukselle, vaan astelin parilla askeleella oppilaiden pesän halki ja luikahdin suuaukosta pihalle. Lähdin tassuttelemaan Pähkinäkorvaa kohti.
//444 sanaa
//Pähkinä? (tai joku muuki saa napata lehen pikasee keskusteluu)
