Lehtipentu
Kirjoittaja: Rita
”Kun olette valmiita, antakaa sitten joku merkki”, Tuimapentu lähti kävelemään, ja mieleni teki kovasti sännätä tuon perään ja viiltää toista kynnellä tai jotain. Tuo ei selvästikään kunnioittanut meitä, vaan pikemminkin tuon asenne osoitti, että hän koki olevansa niin paljon vanhempi ja hienompi! En kuitenkaan lähtenyt kollin perään, vaan hengitin rauhassa sisään ja ulos, ja keskitin huomioni veljeeni, joka näytti myös ärtyneeltä vanhemman pennun reaktiosta. Mitä ihmettä oli tapahtunut äskeisen keskustelun aikana? Hänen suunnitelmassaan ei ollut mitään järkeä, eikä siinäkään, että hän vain sepitteli tarinoita Tuimapennulle ilman mitään syytä. Jokin salainen motiivi hänellä varmasti oli. Mutta mikä? Halusin vastauksia. Tipupennulla olisi seliteltävää.
”Ei puhuta täällä, liian paljon potentiaalisia salakuuntelijoita. Tule, mennään leirin reunamille”, sihahdin Tipupennun korvaan, ja rupesimme tassuttelemaan yhdessä valitsemaani suuntaan. Kun olimme päässeet suhteellisen suojaisaan kivinurkkaukseen leiristä, ja olin varmistanut, ettei lähistöllä ollut muita, käänsin katseeni veljeeni. Istahdin alas, ja kohotin toista kulmaani aavistuksen, mutta muistin kuitenkin pian ettei toinen voinut nähdä elettäni.
”Sinulla on paljon selitettävää, veliseni”, huokaisin. En ollut vihainen, vaan utelias.
”Mitä tuo äskeinen oli? kai oikeasti halua karata leiristä Mustikkatassun, Sinitassun ja Tuimapennun kanssa?” ääneni ei taaskaan ollut varsinaisesti vihainen, vaan enemminkin vain vastauksia haluava. Puhuin melko hiljaisesti, vaikka lähistöllä ei näkynyt ketään. En halunnut ottaa sitä riskiä, että Tuimapentu vahingossakaan kuulisi meidät, sillä kuka tietää missä hän oli nyt.
Yhtäkkiä tunsin kylmän värähdyksen selkäpiissäni, kun muistin viime kerran kun olimme karanneet.
”Et kai taas halua karata? Muistatko, mitä viime kerralla tapahtui?” ääneni melkein sortui, mutta onnistuin pitämään itseni kasassa.
//Tipu?
//245 sanaa
