Lehtitassu
Kirjoittaja: Rita
Istuin oppilaiden pesässä kerrankin rauhassa itsekseni mietiskelemässä asioita. Olin halunnut mennä veljeni luo, mutta tuo oli havaintoni mukaan näyttänyt kiireiseltä. Noh, tarkkailisin tätä etäältä, ja kävisin tämän luona sitten, kun tällä olisi aikaa. Ei sillä, että olisin välittänyt meneväni veljeni mielestä huonoon aikaan. Syy oli puhtaasti siinä, että tiesin saavani parempia vastauksia pohdiskelmiini ja Tiputassun koko huomion, jos tuo ei tekisi jotain muuta samalla. Päätin astella ulos oppilaiden pesästä leiriin katsoakseni, mitä toinen tekisi nyt. Astuessani ulos huomasin kuitenkin Sulkatassun istumassa jokseenkin turhautuneen näköisenä. Harkitsin vaihtoehtoa vain kylmänviileästi kävellä naaraan ohi, mutta lopulta uteliaisuus voitti.
”Mikä nyt on?” kysyin pitäen äänensävyni neutraalina, enkä mitenkään erikoisemmin tuttavallisempana. Sulkatassu katsahti minuun synkkänä. Jotain oli selvästi tapahtunut. Istahdin tämän viereen.
”Me jäimme kiinni siitä, että kävimme Sähkötassun kanssa Eloklaanin reviirillä vään tutkimassa sitä”, naaraan selitys totta puhuen yllätti minut. Vaikka olihan se pitänyt arvata sen aikaisemman keskustelumme perusteella. Tietysti tuo oli seikkaillut jo jossain. Minua ei juuri yllättänyt se seikka, että kaksikko oli jäänyt kiinni. Olin toki heitä nuorempi, mutta tiesin luvattomista seikkailuista sen verran, että niitä piti suunnitella tarkkaan, ja muistaa kaikki pienimmätkin yksityiskohdat kiinnijäämisen välttämiseksi. En tiennyt, kuinka hyvä suunnitelma sisaruksilla oli ollut, kun he olivat kerran jääneet kiinni. Seuraava olisi varmaan ainakin parempi, jos he päättäisivät vielä tulevaisuudessa lähteä jonnekin. Mitä nyt Sulkatassun heikosti tunsin, epäilin suuresti naaraan lähtevän vielä vaikka uudelle reissulle.
”Punatähti antoi meille rangaistuksen. Joudumme olemaan kolme ylimääräistä kuuta oppilaina. Voitko kuvitella? Ihan järjetöntä!”Sulkatassun jatkoi. Mietin hetken vastaustani.
”Omasta mielestäni rangaistus oli melko jyrkkä. Itse olisin antanut maksimissaan kuun lisäaikaa. Mutta toiselta kantilta kiinnijääminen on luvattomin seikkailujen ainoa haittapuoli, ja sen olisi pystynyt välttää tarkemmalla suunnittelulta. Lisäksi Punatähti kohteli teitä kuin kypsiä kissoja, joiden täytyi ottaa vastuu teoistaan, mikä tarkoittaa, ettei hän enää pidä teitä nuorina”, lausuin.
”Totta, mutta se silti raivostuttaa! Kai sinä ymmärrät?” naaras vastasi.
”Suurin piirtein.”
”Lehtitassu!” tunnistin Pähkinäkorvan kutsun, ja astelin hänen luokseen.
”Mitä nyt?” kysyin.
”Meidät on laitettu kuunhuipun partioon. Lähdemme kohta”, mestarini ilmoitti, ja nyökkäsin lyhyesti vastaukseksi, vaikka oikeasti olin melko innoissani. En tiennyt miksi, mutta jostain syystä myöhään ulkona oleminen kiehtoi minua jotenkin. Kaikki tuntui salaperäisemmältä. Tassuttelin leirin keskelle Pähkinäkorvan rinnalla, ja huomasin että samaan partioon olivat lähdössä myös Sulkatassu ja hänen mestarinsa Varjokarva. Heidän lisäkseen oli joku soturi, jota en tunnistanut.
”Lähdetäänkö?” Varjokarva nyökkäsi ryhtyen jo kävelemään kohti leirin suuaukkoa. Sulkatassu seurasi hänen jäljessään, mutten kiristänyt tahtiani päästäkseni hänen vierelleen. En halunnut vahingossa antaa naaraalle mielikuvaa, että olimme hyviäkin ystäviä. Tyydyin siis kävelemään Sulkatassun takana, mestarini edessä. Viimeisenä tuli tuntematon soturi.
Saavuin myöhään ja väsyneenä leiriin. Jo valmiiksi myöhäinen partio oli venähtänyt, kun olimme havainneet oudon hajujäljen ja joutuneet seuraamaan sitä hetken ennen kuin tajusimme, ettei se ollutkaan mitään. Haukottelin tassuttaessani leirin poikki. Yritimme olla mahdollisimman hiljaa, ettemme herättäisi ketään, sillä jos herättäisimme jonkun kärttyisen kissan, saisimme varmasti kuulla siitä ikuisuuksia, eikä kukaan meistä halunnut sitä.
”Tuletko?” kysyin Sulkatassulta ei liian tuttavallisella äänensävyllä. Toisen pudistaessa päätään nyökkäsin, ja luikahdin sisään oppilaiden pesään.
”Haluan kysyä Varjokarvalta yhden asian”, naaras ilmoitti vielä. Heilautin häntääni kuitatakseni asian, ja puikkelehdin nukkuvien oppilaiden välistä vuoteelleni, joka sattui olemaan takanurkassa Sähkötassun ja Sulkatassun vuoteiden vieressä. Asetuin nopeasti makuulle, sillä halusin saada niin paljon unta kuin mahdollista. En kuitenkaan saanut unta heti.
”Lehtitassu”, nostin refleksistä pääni ylös kuullessani tutun äänen. Katsoin Sähkötassua silmiin odottaessani, että vanhempi oppilas jatkaisi.
”Kerro minulle. Eihän Sulkatassu ole suunnitellut mitään uusia seikkailuja, mistä hän voisi taas joutua ongelmiin? Olen nähnyt teidät kaksin ja uskon, että sinä olet varmasti kuullut jotain, jos hänellä on suunnitelmia.” Ahaa. Vai halusi Sähkötassu kysyä tätä minun kauttani sen sijaan, että olisi tiedustellut asiaa suoraan siskoltaan. Hymähdin vähän. Aika fiksua. Monet olisivat saattaneet tulkita sen raukkamaisuudeksi, mutta Sähkötassu luultavasti ajatteli saavansa tarkemman vastauksen minulta. Toki koskaan ei voinut tietää kysyikö hän minulta vain, koska ei uskaltanut puhua Sulkatassulle asiasta. Veikkasin kuitenkin ensimmäistä vaihtoehtoa, vaikka yritinkin olla näkemättä Sähkötassua liian hyvässä valossa. Päätin vastata kollille melko rehellisesti.
”Jos hän pyytää, voit olla varma siitä, että minä teen niin aukottoman suunnitelman, ettemme jää kiinni”, naukaisin melko viekkaasti, mutta jatkoin pian totisemmin.
”Mutta ei, ei hän ole maininnut mitään. Miksi ajattelet, että hän kertoisi minulle asiasta sinun sijastasi?” kysyin suoraan kollilta. Uskoin, että Sähkötassu oli jo tottunut suoriin kysymyksiini.
//689 sanaa
//Sähkö? Sulkaki voi ilmaantuu paikalle
