Lehtitassu
Kirjoittaja: Rita
”Mitä ovat nämä niin sanotut hiirenkorvan harjoitukset?” kysyin mestariltani, kun kävelimme yhtä matkaa leiriin. Pähkinäkorva oli maininnut niistä minulle. Olin oikeastaan melko innoissani, sillä ne kuulostivat hauskoilta. Pidin kuitenkin naamani peruslukemilla tarkkaillessani mestarini ilmettä.
”Ne ovat joka hiirenkorva järjestettävät harjoitukset, joissa oppilaat kilpailevat toisiaan vastaan erilaisissa lajeissa. En ole aivan varma, mitä lajeja siellä on tänä vuonna. Olen kuullut, että ainakin viime vuonna oppilaat jaettiin joukkueisiin”, Pähkinäkorva selosti. Vai niin. Oppilaiden keskeiset kisat. Aivan. Hymähdin sarkastisesti.
”Ihanaa”, huokaisin puoliääneen niin, ettei mestarini kuullut sitä. Olisin voinutkin olla innoissani, mutta ensiksi olin juuri aloittanut koulutukseni, eli olisin todennäköisesti osaamattomampi kuin muut oppilaat. Täytyi vain toivoa, etten joutuisi tekemään asioita kuten taistelemaan tai mitään. Toiseksi veljeni Tiputassu ei ollut täällä. Tiedän että kuulostin raukkamaiselta, mutta sain lohtua siitä ajatuksesta, etten olisi huonoin harjoituksissa. Ja Tiputassun kanssa oli helpompaa olla kova. Mutta ei, Tiputassu päätti mennä ja kouluttautua parantajaksi. No, ehkä tästä selvittäisiin. Minun täytyisi ennen pitkää oppia selviämään tilanteista yksinkin. Jos pitäisin matalat odotukset mutta avoimen mielen positiivisille yllätyksille, saattaisin onnistua pitämään edes vähän hauskaa. Niinpä pujahdin Pähkinäkorvan vierellä leirin keskustaan, jossa osa Kuolonklaanin oppilaista jo odotti. Onnekseni omasin pidemmät koivet, joten en ollut auttamattomasti kaikkia matalampi ja pienempi. Huokaisin hetken, ja kiersin tarkkaavaisella katseellani oppilaita läpi. Tunnistin joukosta ensimmäisenä Sähkötassun. Mietin vaihtoehtojani. Voisin mennä puhumaan hänelle vaikuttaakseni siltä, etten ollut aivan raukkamaisen yksin. Silloin saisin myös mahdollisuuden tutustua häneen paremmin. Tai no, en sanoisi vielä tutustua, vaan enemmänkin saada tietoa tuosta. Voisin toki myös pysyä mestarini vierellä ja välttää keskustelemasta kenenkään kanssa, mutta se auttamatta saisi minusta ujon kuvan, ja sitä paitsi houkutus mennä puhumaan Sähkötassulle oli liian suuri. Valitsin siis mennä keskustelemaan Sähkötassun kanssa.
”Nähdään varmaan kohta”, heilautin häntääni mestarilleni selittelemättä enempiä, ja lähdin tassuttelemaan harmaan kollin luo. Yritin parhaani saada askeleeni näyttämään varmoilta.
”Hei”, naukaisin päästyäni tämän viereen. Äänensävyni ei ollut mitenkään erityisen tuttavallinen, enemmänkin vain pikainen tervehdys.
”Lehtitassu”, kolli nyökkäsi tervehdykseksi.
”Odotatko kovasti harjoituksia?” kysyin aloittaen keskustelun. Mieleni teki myös kysyä mitä kollille kuului, mutta se tuntui liian tuttavalliselta ja heikolta keskustelunaloitukselta.
//334 sanaa
//Sähkäri? (sori kun hittasin vähä Pähkinää)
