Leimusilmä
Kirjoittaja: EmppuOmppu
//PANTTIVANKI
Leimusilmä arvosti päällikkönsä yritystä pitää yllä toivoa näissä ankeissa olosuhteissa, vaikka hän ei voinutkaan sanoa uskovansa täysin kollin sanomisiin. Oli totta, että tämä ei ollut ikuista, mutta se saattoi yhtä hyvin tarkoittaa sitä, että he joko menehtyisivät tänne monttuun omia aikojaan tai sitten Henkäystähti määräisi heidät teloitettaviksi. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein valanut uskoa parantajaoppilaan sydämeen, mutta koska hän ei halunnut masentaa klaanitovereitaan tieten tahtoen enempää, hän päätti pitää ajatukset ominaan.
”Niin, ei tämä ikuista ole”, hän sanoi vain ja yritti hymyillä, mutta se tuntui vieraalta.
Sitä seurasi lyhyt hiljaisuus. Leimusilmä oli jo aikeissa vajota takaisin synkkiin ajatuksiinsa, kun Liljatuuli yhtäkkiä naukaisi:
”Mitäpä jos kertoisimme toisillemme tarinoita ajan kuluttamiseksi?”
Leimusilmä katsahti mestariinsa epäileväisenä. ”Millaisia tarinoita?” hän kysyi kulmiaan kurtistaen.
Liljatuuli räpäytti silmiään. ”Ihan millaisia vain. Voit keksiä jonkun aivan uuden tarinan tai kertoa sellaisen, jonka olet itse elänyt”, naaras vastasi. Parantajan katse kääntyi Mesitähteen. ”Meillä kyllä riittää tarinoita kerrottavaksi ajasta ennen Eloklaania ja sen perustamisesta, vai mitä sanot, Mesitähti?” Tämä väläytti veljelleen lempeän hymyn.
//Mesi?
