Leimusilmä

247 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: EmppuOmppu

//PANTTIVANKI

Vaikka kiven alla olevassa onkalossa oli hiljaista, Leimusilmän päässä pauhasi. Kuolonklaanilaiset olivat vieneet hänen mestarinsa muutama päivä sitten eikä naaraasta ollut kuulunut sen koommin. Hänen vatsansa oli murehtimisesta kipeä. Mitä he Liljatuulesta halusivat? Minne hänet oli viety? Oliko hän ylipäätään enää elossa?
Mesitähti oli parhaansa mukaan yrittänyt lohduttaa häntä, mutta suurin osa kollin rohkaisevista sanoista oli mennyt hänen toisesta korvastaan sisään ja tullut toisesta ulos. Positiivisena pysyminen tuntui turhalta, kun heillä kummallakaan ei ollut aavistustakaan, mitä kuolonklaanilaiset olivat saattaneet tehdä parantajanaaraalle. Epätietoisuus söi parantajaoppilasta sisältä päin.
“Muistan edelleen kuin eilisen sen päivän, kun saavuit Eloklaaniin.” Leimusilmä käänsi ahdistuneen katseensa Mesitähteen, joka katseli häntä vihreillä silmillään. Päällikön naamalla oli lämmin hymy. “Muistatko sinä mitä silloin tapahtui?”
Kysymys avasi jonkin oven Leimusilmän muistoihin: hän näki mielessään välähdyksiä ketusta, yhteen louskuvista pedonleuoista. Veden kohinaan yhdistyi lähestyvän vaaran uhkaava murina. Kun hän jo luuli olevansa mennyttä, pelastus saapui paikalle hurjan kissajoukon muodossa.
“Pakenin kettua”, Leimusilmä naukui hiljaa uppoutuessaan muistojen virtaan. “Se haavoitti minua jalkaan, mutta sinä ja muut eloklaanilaiset pelastitte minut. Tarjositte minulle apua – sanoitte teillä olevan kissa joka osaa parantaa haavat. Niinpä minä lähdin mukaanne, ja perillä tapasin Liljatuulen.” Hänen kurkkuunsa nousi pala, kun hän muisteli kokemaansa ystävällisyyttä ja huolenpitoa ensimmäisenä päivänään Eloklaanissa. Se oli ollut aivan uutta hänelle.
“Muistan etten ollut uskoa sinua ja Liljatuulea pentuetoveruksiksi, kun kuulin Liljatuulen kertovan siitä minulle ensimmäisen kerran”, hän naurahti käheästi ja vilkaisi Mesitähteen huvittunut ilme naamallaan. “Näytätte ihan erilaisilta. Mutta sydämiltänne olette molemmat epäilemättä samasta puusta veistettyjä.”

//Mesi?

Author: Elandra