Leimusilmä

Oli pilvinen aamu Leimusilmän hiippaillessa ulos pesästään. Hän katseli harmaalle taivaalle ja värisytti viiksiään; tänään saattaisi sataa. Se olisi hyvä – kallisarvoiset yrtit tarvitsivat vettä kasvaakseen. Tällä hetkellä metsässä kasvoi runsaasti monenlaista lääkekasvia, ja Leimusilmä oli pystynyt täydentämään varastojaan nopeasti tarpeen vaatiessa. Ei kuitenkaan haitannut kerätä vähän ylimääräistä suurempien haavereiden tai äkillisten sairastumisten varalle.
Parantajan silmiin sattui osumaan liikahdus, ja kun hän käänsi katseensa, hän näki Laventelitaivaan venyttelevän jäseniään soturien pesän edustalla. Hänet huomatessaan naaras nousi seisomaan ja nosti häntänsä tervehdykseen.
“Huomenta”, valkoturkkinen soturi maukui ystävällisesti. “Oletko menossa jonnekin?”
Leimusilmä pysähtyi puoleen väliin aukiota ja vastasi tervehdykseen nyökkäämällä. “Menen etsimään lisää yrttejä pahan päivän varalle. En viivy kauaa.”
Laventelitaivas tassutti yllättäen lähemmäs. “Voisin tulla mukaan auttamaan. Kaksin saamme varmasti kerättyä enemmän.”
Leimusilmä räpytteli silmiään hivenen yllättyneenä, mutta ei tohtinut torjua kohteliasta tarjousta. Ilman Vienomietettä apunaan hänen oli tehtävä töitä kahden parantajan edestä, ja jos oli jokin keino hoitaa hommat tehokkaammin, sitä olisi hyödynnettävä. Niinpä hän levitti naamalleen kiitollisen hymyn ja vastasi Laventelitaivaalle: “Siitä olisi suuri apu. Kiitos.”

Lähellä solisevaa puroa kasvoi paljon keltakukkaista voikukkaa. Leimusilmä ohjeisti Laventelitaivasta kaivamaan ylös niiden juuria niin paljon kuin tämä vain suinkin kykeni samalla kun hän itse perehtyi lähimaaston yrttitarjontaan.
Haistellessaan ratamon lehtiä hän kävi mielessään läpi kaikkia yrttejä ja rohtoja, joista oli oppinut mestariltaan. Patti Kimalaistoiveen kyljessä oli taas kasvanut, eikä hän ollut vielä toistaiseksi löytänyt parannuskeinoa. Kuningatar itse suhtautui asiaan hyssytellen ja vaikutti kovasti uskovan siihen, että Tähtiklaani pitäisi hänestä huolen. Vaikka Leimusilmä luottikin esi-isiinsä, hän tiesi kokemuksesta etteivät nämä olleet kaikkivoipia. Edes Tähtiklaanin mahdilla kaikkia sairauksia ei voitu parantaa, ja hän pelkäsi pahoin että Kimalaistoiveen tapaus saattaisi olla yksi näistä. Luovuttaminen ei kuitenkaan ollut vaihtoehto.
“Miten siellä sujuu?” Leimusilmä kääntyi katsomaan Laventelitaivasta, joka kuopi maata keskittyneesti. Tämä näytti onnistuneen kaivamaan jo muutaman juuren ylös. “Eivät kai voikukat aiheuta päänvaivaa?”

//Laventeli??

Author: EmppuOmppu

.