Leimusilmä

Leimusilmä luuli saavansa murehtia rauhassa omassa pesässään. Hän oli antanut ryhtinsä lysähtää päästyään sisälle hämärään onkaloon, mutta vaimea nauku pesän suulta sai hänet jännittymään. Lieskakajo roteva hahmo ujuttautui peremmälle pesään hänen perässään, ja Leimusilmä tuijotti tätä hieman varautuneena. Mitä tuo halusi hänestä?
“Minä halusin vain nähdä sinut.” Lieskakajo tuntui lukevan hänen ajatuksiaan. Soturin lämmin katse säkenöi parantajaa kohti. Hän pystyi lukemaan niistä kielletyt tunteet, joita tällä ei olisi pitänyt enää olla häntä kohtaan. Lieskakajo oli valinnut perheensä – miksi tämä siis yhä vaikutti leikittelevän ajatuksella heistä kahdesta? He eivät olleet enää mitään. Niin Leimusilmä oli päättänyt jo kuita sitten, kun kolli oli särkenyt hänen sydämensä.
“Ja tietää miten sinä voit.” Lieskakajon katse sai Leimusilmän kiemurtelemaan turkkinsa alla. Parantaja ravisteli itseään ja silotti karvansa. Ehkä joskus hän olisi voinut kertoa tälle soturille, mikä häntä todella painoi, mutta nyt hän aikoi pitää tuntonsa ominaan niin kuin kunnon parantaja ainakin.
“Minä voin hyvin, kiitos vain”, hän naukaisi takakireästi. “Nyt olet nähnyt minut, joten voit poistua.” Parantaja käänsi selkänsä punertavalle kollille toistamiseen ja oli muka tekevinään jotakin tärkeää maassa lojuvilla yrttien rippeillä.
Varovainen tassutuksen ääni lähestyi häntä takaapäin. “Minä tunnen sinut, Leimusilmä. Jokin painaa sinua. Sen näkee jo pelkästään hännän asennostasi.”
Leimusilmä kiehahti ja hän kääntyi katsomaan suurempaa kollia äkämystyneenä. “Mitä sinä noin tarkalleen ottaen haluat minusta, Lieskakajo? Luulin että olit tehnyt jo valintasi. En minäkään ole sokea: minäkin osaan lukea sinun katseestasi, mitä ajatuksia tuossa typerässä päässäsi liikkuu.” Hänen ei ollut ollut tarkoitus menettää malttiaan, mutta päivä oli ollut pitkä ja raskas, eikä hän yksinkertaisesti kyennyt enää patoamaan tuohtumustaan.
“Miksi sinä kuvittelet, että sinulla on oikeus pitää käpälä kummassakin paikassa – minun ja Nokkospilven luona? Nokkospilvi ei ansaitse tällaista. Enkä kyllä minäkään.” Leimusilmä tapitti tiukasti Lieskakajon vihreitä silmiä, joista kuvastui nyt hämmennys. Hän ei ollut huomannut kiihtyneensä niin paljon että ihan vapisi.

//Lieksa?!?

Author: EmppuOmppu

.