Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto kuuli Rosmariinitassun äänen kantautuvan leirin yli, mutta ei saanut sanoista selvää. Pian oppilas ilmestyikin jo pesän suulle ja kolli kysyi heti, mitä oli tapahtunut.
“Ei se ollut mitään”, naaras sanoi kuitenkin kuulostaen hieman vihaiselta. *Onko hän vihainen minulle? Ehkä minun olisikin pitänyt viedä ne makuualuset eikä passittaa häntä kaikkiin inhottavimpiin töihin*, kolli ajatteli ja hänestä tuntui hieman inhottavalta.
“Anteeksi…” hän mumisi ja katsoi tassujaan.
“Ai mistä?” Rosmariinitassu kuulosti yllättyneeltä. Lepakkohuuto vilkaisi häneen kulmiensa alta. Naaras katsoi häneen hämmentynyt ilme kasvoillaan.
“Anteeksi, kun olen laittanut sinut hoitamaan kaikki nämä inhottavimmat hommat… minähän tässä se soturi olen. Minun pitäisi tehdä itse kaikki ne hommat eikä laittaa niitä sinun niskoillesi…” kolli mutisi nolona. Hetken oli hiljaista ja sitten Rosmariinitassu alkoi kikattaa.
“Senkin hölmö karvapallo. Ei se minua ole haitannut, en oikeastaan ole edes ajatellut asiaa. Olin vain vähän ärtynyt eräälle kissalle, ei huolta”, naaras naukaisi.
“Ai… no unohda sitten”, Lepakkohuuto mutisi ja katsoi toisaalle nolona. Hän ei voinut uskoa, että oli toiminut sillä tavoin, kuinka noloa!
//Rosmy?
