Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto jännittyi ja sirren hymähti, kun Rosmariinitassu sanoi olevansa hieman kateellinen siitä, että hän oli jo soturi. Tummanharmaa kolli otti vain heille jaettavaksi tuodusta variksesta palan.
“Vai niin. Ei sinun soturinimityksiisi varmasti niin kauaa ole”, hän vain murahti, kun oli saanut suunsa tyhjäksi. Hän huomasi, että Rosmariinitassu ei ollut vielä ottanut edes pientä haukkua variksesta.
“Syö nyt sinäkin, vai yritätkö pulskistaa minua kuin kotikisua”, Lepakkohuuto kiusasi ja tökkäsi naarasta hellästi kipeällä etutassullan ja sävähti, kun kipu tulvahti haavoihin. Hän myös huomasi, että verta oli taas levinnyt turkille haavojen ympärille ja alkoi siistiä sitä pois. Rosmariinitassu katsoi häneen hetken ja otti sitten palan variksesta.
“Älä ole niin vaatimaton. Etkö haluaisi rehennellä soturin roolillasi edes hieman? Annan sinulle nyt mahdollisuuden”, naaras naukaisi hiljaa. Lepakkohuuto siristi hieman silmiään ja kohautti lapojaan.
“Kaippa se on ihan hienoa. Ei varmaankaan kestä kauaa, että saan myös itselleni oppilaan. Ja onhan soturina olossa omat hyvät puolensa. Toki vastuuta on enemmän, ja en tiedä kuinka paljon sinulle uskaltaa antaa”, kolli naukaisi hieman piikittelevästi naarasoppilaalle ja virnisti.
//Rosmy?
