Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuudon täytyi pinnistellä estääkseen nauruaan, kun Hilleripilvi juuttui kuoppaan, johon oli saalistaan jahdannut. Hän kuitenkin tiesi hyvin, että se ei ollut naurun asia. Hänen saalistusparinsa oli jumissa kolossa ja heiltä kului kallisarvoista aikaa siinä.
Lepakkohuuto asettui kolon suun vierelle ja alkoi kaivaa sitä varovasti Hilleripilven ympäriltä.
“Koeta kaivaa maata ympäriltäsi kuitenkin välttäen sen sortumista. Jos saamme aukon tarpeeksi leveäksi, mahdut sen lävitse takaisin helposti”, tummanharmaa soturi naukui rauhallisella äänellä. Toisen soturin paniikki ei auttaisi tilannetta sitten lainkaan, joten hän yritti pitää itsensä rauhallisena rauhoittaakseen pesätoveriaan.
Lepakkohuudon jatkaessa kaivamista, hän saattoi huomata Hilleripilven alkavan liikehtiä ja vähitellen pääsevän takaisin pintaan päin. Lepakkohuuto tarttui tämän takapäähän etutassuillaan ja alkoi vetää auttaakseen häntä paremmin ulos.
“Ensi kerralla voisit arvioida kokosi ja jumiin jäämisen mahdollisuuden ennen kuin ryntäilet kaninkoloihin”, kolli murahti hampaidensa takaa vetäessään kollia kuopasta. Hän väisti pois, kun tämä ryömiä ulos kuopasta. Lepakkohuuto päästi tuhahduksen ja alkoi jo haistella ilmaa löytääkseen riistan hajuja, joita lähteä seuraamaan. Hän saattoi haistaa sen jäniksen, jota Hilleripilvi oli hetki sitten jahdannut. Sen hajun takaa hän saattoi kuitenkin haistaa oravan.
“Alahan jo tulla”; Lepakkohuuto naukaisi taakseen Hilleripilvelle katsellessaan suuntaan, johon oravan haju vei. Kolli höristi korviaan ja yritti kuulla, jos se mahdollisesti olisi lähistöllä.
//Hilleri?
