Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Naaras kertoi, että hänen pitäisi mennä paritoon, mutta ei kuitenkaan suostunut lähtemään, kun Lepakkohuuto sanoi, että hän voisi kyllä mennä. Rosmariinitassu vain jäi hänen vierelleen sanoen, ettei voinut jättää häntä niin.
Lepakkohuudon teki kipeää nähdä, miten pahalta hänestä tuntui.
“Olen niin pahoillani, että saan sinut surulliseksi. En halua sitä. Odotan sinua kyllä täällä, vaikka menisitkin partioon”, kolli naukui. Rosmariinitassu ei kuitenkaan edelleenkään suostunut. Kolli ymmärsi sen kyllä. Hänkään ei luultavasti suostuisi lähtemään, jos Rosmariinitassu olisi samassa kunnossa ja hänellä olisi muita velvollisuuksia. Ei hän vain pystyisi.
“Ymmärrän, tai ainakin uskon ymmärtäväni”, Lepakkohuuto naukui ja hengitti raskaasti. Hän oli kiitollinen siitä, että Rosmariinitassu oli hänen vierellään. Se oli parasta mahdollista lääkettä.
“Tietääkö sisaresi, että olet täällä? Hän ei varmasti haluaisi, että sairastut. Hän olisi varmasti huolissaan sinusta”, kolli naukui taas.
“Ei, ei hän tiedä, mutta en tiedä haluaisinko hänen edes tietävän”, Rosmariinitassu vastasi. Lepakkotassu hymyili hieman.
“Arvasin kyllä. Tiedätkö viime yönä näin, jotain hullua unta siitä miten olimme yhdessä. Ehkä se on enne. Ehkä meidän on polkumme vielä yhdistyvät”, kolli naukui. “Minua kuitenkin väsyttää ja pelko siitä, että sairastut satuttaa minua. En oikeasti tiedä mitä tehdä. Haluan, että jäät, mutta en halua sitä”, Lepakkohuuto kähisi vielä ja räpytteli silmiään.
//Rosmy?
