Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto katsoi pöllämystyneenä kumppaniaan, kun tämä kertoi, että hänen asiansa oli ollut se, miten Hiljaisuusvarjo oli yrittänyt flirttailla hänelle. Tummanharmaa kolli ei tiennyt uskoako omia korviaan.
“Ei se karvakasa yritti muka flirttailla kanssasi?” hän kysyi yllättyneenä. “Ei uskoisi. Et varmasti ole edes hänen tyyppiään.”
“Ja mitä tuokin oli tarkoittavinaan?” Rosmariinikynsi kysyi tiukasti.
“Et ole yhtä pehmoinen ja tylsä kuin kaikki muut kissat, joiden kanssa se typerä rotanhönkä flirttailee. Saisi pitää kuononsa kaukana kumppanistani”, Lepakkhuuto murahti hieman äreänä, mutta yritti saada itsensä rauhallisemmaksi.
Kolli vilkaisi lapansa ylitse, jos näkisi valkoruskean kollin jossain vielä. Miksi hän muka yhtäkkiä Rosmariinikynttä lähestyi? Alkoiko kaikki pehmot käydä hänelle tylsäksi? Eikö Aamuraita ja omat pennut olleet hänelle tarpeeksi?
“Olet paljon parempi minulle kuin hänelle, sen voin sanoa. Hiljaisuusvarjo on kunnon höyhenaivo”, Tummanharmaa soturi naukaisi vielä ja katsoi ylös kumppaaniinsa.
“Höyhenaivo hän ainakin on, mutta ei ainakaan yhtä kärttyinen kuin sinä”, Rosmariinikynsi kiusasi hieman.
“Pieneen kissaan mahtuu paljon ärtymystä!” Lepakkohuuto ilmoitti äänekkäästi. “Lisäksi minä olen varmasti parempi hurmuri kuin hän. Voisin keksiä sellaisia iskurepliikkejä, että tähdetkin tippuisivat taivaalta!”
“Joo, ehkä niiden surkeudesta”, harmaa naaras tirskahti.
“Anteeksi vain, mutta minussa on paljon enemmän hurmaavuutta kuin voisit kuvitellakaan! Pitääkö lyödä vetoa siitä?! Pitääkö minun näyttää hurmurin taitoni sinulle aivan itse?” pienikokoinen soturi uhmasi ja katsoi ylös kumppaniinsa.
//Rosmy?
