Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Aamuraita oli jonkin aikaa sitten synnyttänyt kaksi pentua, joiden isä oli yllätykseksi Hiljaisuusvarjo. Lepakkohuutoa oli hieman kiinnostanut lapsellisen kollin pennut. Olivatko he kenties perineet isänsä näköä tai ehkä vain hänen luonteenpiirteitään – tai eivät lainkaan mitään.
Lepakkohuuto oli aina välillä saattanut nähdä pennut telmimässä leirissä, mutta ei oikein ollut välittänyt siitä. Hän ei ollut päätynyt juttelemaan heille tai muutenkaan kunnolla heihin törmännyt. Myöskin Hiljaisuusvarjo oli pääasiassa pentujensa kanssa, joten Lepakkohuuto ei oikein jaksanut vaivautua menemään näiden luokse. Se olisi luultavasti tarkoittanut sitä, että hän olisi joutunut juttelemaan myös sinisilmäiselle valkoruskea turkkiselle nuorelle soturille.
Lepakkohuuto asteli nyt sisään leiriin roikottaen myyrää hampaissaan. Hän oli napannut saaliin aivan itse ja vielä siihen kylkeen hiirenkin. Hänen oppilaansa Poppelitassu oli napannut oravan itselleen. Lepakkohuuto oli ylpeä oppilaastaan. Hänestä oli hienoa, että hänellä oli oma oppilaansa.
“Vie saaliisi tuoresaaliskasaan ja sitten voit ottaa itsellesi jotain syötävää”, Lepakkohuuto mutisi saaliinsa takaa ja meni viemään ne pois.
Kun tummanharmaa ja pienikokoinen kolli oli laskenut saaliinsa tuoresaaliskasaan, hän huomasi yhden Hiljaisuusvarjon pennuista Lummepennun katselemassa häntä silmät suurina.
“Hei, Lepakkohuuto! Haluaisitko katsoa Lummepennun perään hetken? Minun täytyy lähteä partioon ja hän ei haluaisi oikein millään mennä takaisin pentutarhalle kuten veljensä”, Hiljaisuusvarjo kysyi lepakkohuudolta hölkätessään tämän luokse. Tummanharmaa kolli katsoi pientä pentua ja sitten tämän isää. Hetken päästä hän huokaisi.
“Hyvä on, tämän kerran”, hän naukaisi ja tökkäsi Lummepentua etutassullaan. “Tulehan kakara, mennään tekemään jotain mukavaa.”
Lepakkohuuto johdatteli Lummepennun laidempaan leirissä ja istahti sitten alas ja katsoi nuoreen naaraspentuun.
“No? Mitä sinä haluat sitten tehdä?” Lepakkohuuto kysyi.
//Lumme?
