Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Aikaa oli mennyt hetki siitä, kun Lepakkohuuto oli vetänyt pientä flirttiään kumppaninsa kanssa. Nyt hän oli sen sijaan lähdössä kävelylle tämän kanssa, koska hän pyysi. Kolli oli juuri päässyt kouluttamasta uutta oppilastaan, Käkitassua, ja oli väsynyt, mutta naaras oli menettänyt vasta hänelle tärkeän kissan, Kärppämyrskyn, ja kollin velvollisuus naaraan kumppanina oli pitää hänet tyytyväisenä.
“Olisi ollut mukavaa, jos sinäkin olisit saanut oppilaan. Olisi ollut hauskaa kouluttaa jotakuta sinun kanssasi”, Lepakkohuuto naukaisi naaraalle katsellessaan ylös tämän kauniisiin sinisiin silmiin.
“Niin olisi”, harmaa naaras vastasi hieman vaiteliaasti. Tummanharmaa kolli yritti pohtia, mikä häntä voisi piristää siinä tilanteessa. Kollilla oli mielessään tärkeitä totisiakin kysymyksiä heidän ollessaan nyt kumppaneita, mutta nyt ei varmaankaan ollut hyvä aika sille.
“Juostaan kilpaa joelle! Ehkä siellä on taas Katajanoki haaveilemassa jotain. Yhden kerran yllätin hänet siltä niin kovasti, että hän oli loikata turkistaan!” Lepakkohuuto maanitteli hymyillen niin leveästi, että hänen ulkonevat kulmahampaansa painoivat hänen ihoaan hieman.
“Selvä sitten, mutta varaudu murskahäviöön!” Rosmariinikynsi vastasi ja hänen silmissään saattoi nähdä pienen kilpailuhenkisen loisteen, vaikka niissä paistoikin edelleen suru läheisen menettämisestä.
“Voit vain unelmoida, rotan hönkä!” pieni tummanharmaa soturi vastasi ja pinkaisi juoksuun. Ei hänkään oikeasti uskonut omiin mahdollisuuksiinsa kovin paljoa. Hän oli liian lyhytrajainen voittamaan kumppaniaan, jonka jalat tuntuivat lukin jaloilta kollin jalkoihin verrattuna.
//Rosmy?
