Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuudolle kelpasi hyvin, kun he alkoivat kopitella sammalpalloa. Se oli tarpeeksi hyvää tekemistä, että hän saattoi unohtaa etutassunsa kivun. Kun Rosmariinitassu nappasi hänen korkealle heittämänsä heiton, kolli oli hyvin vaikuttunut, vaikka ei sitä kyllä myöntänyt.
Kolli nousi takatassuilleen ja heitti sammalpallon ilmaan. Rosmariinitassu nappasi sen ketterästi.
“Yritätkö sinä edes heittää sitä niin, etten saisi sitä kiinni?” hän härnäsi viskatessaan pallon taas kohti Lepakkohuutoa. Hän kurotti tervettä etutassuaan ja nappasi pallon ilmasta.
“Hyvä on, hyvä on. Voin minä yrittääkin, mutta varo vain, pikkupennut satuttavat itsensä helposti”, Lepakkohuuto naukaisi leikkisästi, vaikkakin hänen varoituksensa oli aito. Hän viskasi pallon taas korkealle ja mahdollisimman voimakkaasti, jotta se lentäisi pitkälle ja nopeasti. Kuitenkin naaras onnistui saamaan sen vielä kiinni, vaikka se tuottikin hieman pinnistelyä.
“Vaikuttavaa”, Lepakkohuuto totesi. Sana oikeastaan vain lipsahti hänen suustaan. Ei hänen oikeasti ollut tarkoitus kehua. Hän käänsi katsettaan nolona ja pian sammalpallo lensikin häntä suoraan päähän ja hajosi levittäen hippuja pitkin hänen turkkiaan. Hän kuuli Rosmariinitassun hieman tirskuvan.
“Hei en ollut vielä valmis!”
//Rosmy?
