Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinitassun kysyessä oliko tassu eilistä kipeämpi, Lepakkohuudon oli pakko nyökätä. Se oli huomattavasti kipeämpi kuin edellisenä iltana. Silloin sitä oli vain kirvellyt ja oli käynyt kipeää, jos siihen koski, mutta nyt siihen sattui vaikka sitä ei edes liikuttaisi saati sitten koskisi.
“Se on paljonkin kipeämpi”, kolli sihahti ja istui viimein leirin reunaan. Hän oli huojentunut, kun sai taas istahtaa alas. Liikkuminen kolmella tassulla oli vaikeampaa, kun voisi luulla, etenkin kun häntä, jota käytettiin tasapainoon oli yhtä lyhyt kuin hänellä. Oli ihme, että kolli ei ollut muksahtanut maahan.
“Ehkä sinun pitäisi sanoa siitä Hehkuaskeleelle tai Sumutuulelle?” Rosmariinitassu ehdotti ja istahti oman hiirensä äärelle. Lepakkohuuto katsoi omaansa. Hiiri ei kamalasti houkutellut häntä, mutta pitihän hänen nyt jotain syödä.
“Kyllä minä pärjään, se on vain pientä kolotusta, kun sitä ei ole päässyt liikuttamaan. Se menee kyllä ohi”, Lepakkohuuto naukui, vaikka ei edes itse uskonut omia sanojaan saati sitten Rosmariinitassu, joka katsoi häneen epäilevästi.
“Selvä sitten, mutta jos se on yhtään liian kipeä, saat luvan kertoa heille”, oppilas naukui ja haukkasi hiirtään. Lepakkohuuto tuhahti ja painoi sitten katseensa taas hiireen. Hän tökkäsi sitä varovasti kipeän tassunsa kynnellä ja nyhti sitten siitä pienen palan. Jotenkin hiiren maku oli laimea ja kolli pelkäsi sen olevan pilalla.
“Maistuuko tämä hiiri mielestäsi kummalta?” hän kysyi tökäten hiirtä kohti Rosmariinitassua. Oppilas vilkaisi häneen ja otti sitten palan.
“Minusta se maistuu aivan normaalille. Mitä oikein höpiset?” hän kysyi virnistäen hieman, mutta näyttäen siltä, että todella mietti asiaa.
“Jaa… kaipa parantajan pesän yrttien hajut ovat sekoittaneet makuaistini”, Leoakkohuuto totesi lapojaan kohauttaen ja nyhtien taas pienen palan hiirestään.
//Rosmy?
