Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto kehräsi Rosmariinikynnen vitsailulle. Hän saattoi vain kuvitella kuinka raivoissaan Höyhenhalla oli siitä, että hänen tyttärensä meni rakastumaan johonkin hänen kaltaiseensa kanssa. Etenkin, kun Lepakkohuudon suhde naaraan emoon ei ollut ollut mikään parhain mahdollinen.
“Kuule, pieni koko on ominaisuus, joka on oikein hyödyllinen! Pystyn väijymään paljon paremmin!” kolli tokaisi ja esitti olevansa loukkaantunut Rosmariinikynnen kommentista.
“Niin, mutta et pääse pienillä jaloillasi pitkälle minkään perään. Vanhuudesta puoli kuollut päästäinenkin pääsisi sinua karkuun!” naaras leikitteli. Lepakkohuuto esitti loukkaantunutta.
“Anteeksi nyt vain, mutta vanhukset voivat olla paljon nopeampia kuin saattaisi kuvitella!” kolli naukaisi kovaan ääneen ja tönäisi naarasta hieman.
“Jos ne ovat yhtään samanlaisia kuin sinä, enpä usko”, hän kiusoitteli.
“Kutsutko sinä minua vanhukseksi!?”
“Tietysti. Sinun kuuluisi olla jo klaaninvanhimpien pesässä raihnaisen kehosi ja harmaantuvien karvojesi kera!” naaras sanoi siniset silmät ilkikurisesti välkkyen. Lepakkohuuto läpsäisi häntä lavalle.
“Arvosta itseäsi vanhempia, nuorukainen!” hän kehräsi ja vilkaisi taas taivaalla tuikkivia tähtiä. Hänen vanhempansakin olisivat varmasti siellä katsomassa häntä. Olisivatko he hänestä ylpeitä?
//Rosmy?
