Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuutoa suoranaisesti inhotti, kun esiin sitten ilmestyikin Eloklaanin partio. Hänen olisi tehnyt hyvin paljon mieli vain syöksyä rajan yli ja kyniä heistä jokaisen, mutta sehän ei siis ollut hänen suunnitelmansa millään tasoa, se vain ajaisi hänet ongelmiin. Kolli pääasiassa vain mulkoili eloklaanin partiota. Oli kummallista miten tavallisesti he käyttäytyivät kaiken sen jälkeen mitä klaanien välillä oli käyty.
Lepakkohuuto keskittyi hetken ajan vain rajamerkkien asettamiseen. Jos saastaiset Eloklaanin kissat pysyisivät visusti omalla puolellaan, ongelmaa ei olisi. Kuitenkin rajanaapureiden läsnäolo sai hänet kireäksi ja etenkin se miten yksi toisen klaanin kissoista niin tavanomaisesti tervehti ja puhui säästä vihollisklaanin kissoille.
“Sää on kaunis niin kauan, kun he osaavat pysyä kaukana minusta”, tummanharmaa kolli mutisi itsekseen häntäänsä vihaisesti huitoen ja mulkoillen samalla toisen klaanin kissoja. Hän arvioi näitä kissoja samalla hieman. Hän ei varsinaisesti tiennyt miksi, mutta halusi vain tehdä niin.
Lepakkohuuto päästi pienen huokauksen. Miksi heidän naapurissaan ylipäätään halusi asua ketään? Eikö Eloklaanin olisi voinut vain ihan hyvin löytää itse itselleen oman reviirin jostain kaukaa, jossa Kuolonklaanin ei heitä tarvitsisi kestää. Olisiko se muka ollut niin hankalaa?
//Pyräkkä? Ne Elolaiset?
