Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto heilautti lyhkäistä häntäänsä, kun juuri herännyt Rosmariinitassu kysyi miksi hän tuijotteli tassujaan ja oliko hänen kipeä tassunsa jo parempi.
“Kyllähän se jo paremmalta tuntuu, pakko se on myöntää. Uskoisin voivani jo pistää vähän painoakin sille, mutta en ole kyllä kokeillut”, kolli tokaisi lapojaan kohauttaen. Hän nousi istumaan ja alkoi pestä tuuheaa kaulaturkkiaan tarkasti.
“Sinulla on varmasti paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin kököttää täällä, joten voisit etsiä mestarisi ja kysyä voisitko tehdä jotain hyödyllistä. Ehkä hyvällä tuurilla pääset vain vaihtamaan klaaninvanhimpien makuualuset punkkien metsästyksen sijaan”, hän naukui vielä kielenvetojen välissä. Rosmariinitassu hymyili, mutta yritti selkeästi esittää ärtynyttä.
“Ha ha haa, todella hauskaa”, hän sanoi sarkastisesti, mutta alkoikin sitten nauraa. Lepakkohuutokin purskahti nauruun. He naureskelivat siinä kahden, eikä kolli oikein edes tiennyt mille, mutta ei se häntä pysäyttänyt. Jos heillä oli hauskaa yhdessä, miksi turhaan pilata se ylimääräisellä pohtimisella. Hän näki, että leirissä satoi lunta. Sen pienet valkeat hiutaleet tippuivat leppoisasti maahan. Se sai Lepakkohuudon mielen rauhoittumaan. Hän päästi pienen huokauksen ja upposi omiin ajatuksiinsa.
//Rosmy voi vielä jatkaa
