Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto piti siitä, että Rosmariinitassu yhtyi Eloklaanilaisten mollaamiseen. Mikä idea oli osata uida. Eivät kissat kuuluneet veteen vaan maalle.
Hän vilkuili loppuun varikseen, johon kumpikaan heistä ei enää koskenut ja Rosmariinitassu sanoi, että hän voisi ottaa sen. Lepakkohuuto katsoi häneen, mutta naaraan katseen kohdatessaan käänsi sen pois.
“Jaa, kaipa minä voin vielä vähän ottaa”, hän tokaisi ja otti variksesta vielä yhden ison palan ja katseli edelleen muualle.
Lepakkohuuto pohti mitä naaraan mielessä saattoi kulkea ja hänen mielessään alkoi kaikua Rosmariinitassun aikaisemmin toteamat sanat. Se miten hänelle kelpaisi vain harvat ja valitut… Millaisia he mahtoivat olla? Voisiko hän olla sellainen?
*Miksi edes ajattelen tuollaista? En minä halua olla hänen valittunsa muutenkaan… enhän. Hänhän on ärsyttävä karvapallo, eikä mikään ihana ja rohkea kumppaniehdokas… tai ehkä sittenkin-*, Lepakkohuuto pudisteli päätään. Miksi hän ajatteli sillä tavoin? Hänen pitäisi keskittyä johonkin muuhun.
“Miten Kamomillatassun kanssa menee? Tai siis, kun onhan siitä jo jokunen kuu, kun tappelitte, mutta en minä tiedä miten teidän suhteenne kulkee”, Lepakkohuuto kysyi, koska halusi päästä eroon ajatuksistaan.
//Rosmy?
