Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
“Toivottavasti hän osaa kuitenkin parantaa sinut”, Rosmariinitassun sanat iskivät Lepakkohuutoa kovaa. Sitä hänkin toivoin. Kolli vavahti ja onnistui laskemaan etutassunsa Rosmariinitassun tassulle. Hän katsoi naaraaseen hiljaa hetken ajan ja sulki silmänsä. Naaras tuntui jännittyvän. Hän kai luuli, että kolli teki kuolemaa.
Lepakkohuuto avasi silmänsä ja huokaisi. Hän katsoi taas oppilaaseen ja sitten muualle.
“Kuule, en haluaisi ketään muuta tähän vierelleni. Olet yksi hienoimmista ja mahtavimmista kissoista, jonka olen koskaan tavannut. Toivon, että en vie aikaasi tässä liikaa. Haluaisin vain sanoa miten paljon välitän sinusta… miten paljon rakastan sinua. Sen tajusin, kun täällä olen makoillut. Se outo tunne, joka ohjaili mieltäni sinne tänne oli silkkaa rakkautta”, kolli naukui. Hän hengitti syvään ja katsoi Rosmariinitassuun.
“Sinun ei tarvitse vastata mitään. Voit vain ajatella sitä. Toivon kuitenkin, että kävi mitä kävi, et estä itseäsi olemasta onnellinen. Haluan, että löydät yhden niistä ‘harvoista ja valituista,’ joita sanoit rakastavasi. Haluan, että saat elää sen elämän, jonka ansaitset. Sinulla ei ehkä ole enää emoasi, mutta sinulla on sisaresi ja isäsi ja tietysti Kärppämyrskykin. Voit aina etsiä heistä turvaa ja rakkautta. He välittävät sinusta”, Lepakkohuuto naukui. Hän köhäisi pari kertaa ja liikahti sammalilla vetäen tassunsa pois Rosmariinitassun tassun päältä.
//Rosmy?
