Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuutoa nolotti entistä enemmän, kun tajusi, että Rosmariinitassu huomioi hänen noloutensa. Hän huojentui jopa hieman, kun naaras kysyi halusiko hän jotain syötävää. Kolli ajatteli, että syöminen voisi saada hänen ajatuksensa taas raiteilleen.
Kun Rosmariinitassu poistui pesästä, Lepakkohuuto lähti konkkaamaan perään. Hän halusi hieman raitista ilmaa ja oli siis päättänyt, että lähtisi mukaan.
Lepakkohuuto huomasi naaraan jääneen töllistelemään lumihiutaleita, jotka leijailivat hiljalleen taivaalta. Kolli ei ollut koskaan oman muistinsa mukaan nähnyt lunta aikaisemmin, joten valkoiset hiutaleet näyttivät kovin ihmeellisiltä hänellekin.
“No niin oppilas, ei ole aikaa jäädä tähän vain töllistelemään”, hän naukaisi Rosmariinitassulle ja pukkasi häntä leikkisästi, kun pääsi tämän vierelle. Naaras säpsähti ja kääntyi katsomaan häneen.
“Ai sinäkin tulit!” hän naukaisi hieman ihmeissään. Lepakkohuuto virnisti.
“Tuolla pesässähän tulee vielä hulluksi, jos ei jaloittelemaan pääse. Ja syöminen ulkona on minusta mukavampaa”, hän totesi ja jatkoi matkaa kohti tuoresaaliskasaa. Rosmariinitassu tuli pian hänen vierelleen.
“Käyhän se järkeen. En minäkään koko päivää pesässä jaksaisi maata”, naaras totesi. Lepakkohuuto nyökkäsi ja istuutui, kun he pääsivät tuoresaaliskasalle.
“Minun ei ole kova nälkä, joten voimme ottaa jotain hieman pienempääkin”, kolli totesi katsoessaan saaliita.
//Rosmy?
