Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto kehräsi Rosmariinitassun sanoille. Ei hän kyllä toivonutkaan, että Hiljaisuustassu kelpaisi Rosmariinitassulle. Kolli ei tiennyt täysin miksi, mutta jokin ajatuksessa sai hänet tuntemaan olonsa kummaksi. Kun Rosmariinitassu oli sanonut sanottavansa, ei Lepakkohuuto keksinyt mitään sanottavaa ja hetken ajan he vain istuivat ja söivät kiusallisessa hiljaisuudessa.
“Jaa… no, mitä olet tehnyt viimepäivinä? Kokoontuminen on myös kait kohta, lähdetkö sinä sinne?” hän kysyi naaraalta. Rosmariinitassu ei katsonut häneen vaan katseli tassujaan.
“En. Minä en lähde, mutta Kamomillatassu ilmeisesti lähtee”, naaras naukui katsellen edelleen tassujaan.
“En minäkään lähde, tai ainakaan ei ole sanottu, että lähtisin mukaan. Ei sillä että minua haittaisi. En halua tavata yhtäkään niistä ketunmielisistä Eloklaanilaisista ellen saa upottaa heihin kynsiäni. Haluan tehdä heistä itselleni raapimapuun, kun pääsen heidän lähelleen, joten en usko, että olisi järkeä edes ottaa minua mukaan. Ei minua muutenkaan edes kiinnosta miten heillä menee. He aina esittävät muutenkin, että elämä on vain kukkia ja sateenkaaria”, Lepakkohuuto sihahti ja alkoi taas nuolla haavoittunutta tassuaan.
//Rosmy?
