Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinikynsi tuntui vajoavan omiin ajatuksiinsa ja Lepakkohuuto kallisti hieman päätään hymyillen naaraalle. Hän sai havahdutettua harmaaraidallisen naaraan ajatuksistaan ja soturin ilme muuttui ilkikurisemmaksi.
“Ajattelin vain nasevaa letkautusta, jonka heittää tähän väliin sinun ilmeisestä halustasi päästä pentutarhalle useamminkin”, hän naukaisi. Lepakkohuuto hymähti ja läpsäisi etutassullaan ystäväänsä lapaan.
“No mutta eikös taas pentuna olo olisi aika hauskaa? Se olisi paljon rennompaa kuin soturina olo. Toki ei saisi poistua leiristä”, kolli totesi leikkisä pilke silmissään. Hän samalla kuvitteli hieman millaista olisi ollut, jos hänen sisaruksensa olisivat oikeasti olleet klaanissa hänen kanssaan pentu aikojensa ajan. Miten erilaista kaikki olisi?
“Haluatko lähteä metsälle? Kun se viime kerralla keskeytyi sillä tavoin”, tummanharmaa soturi kysyi viitaten kohtaamiseen mahdollisten sisarustensa kanssa. Kyllä hänelle kelpaisi myös jäädä vain leiriin oleskelemaan ja juttelemaan. Mikäs siinä. Hyvän seuran kanssa kaikki oli mukavaa. He voisivat keskustella niitä näitä. Vaikkapa vaivaantunutta hiljaisuutta välttääkseen säästä tai pyyntionnesta. Tai keskustella siitä kuinka halusivat omat oppilaat – tai olihan Lepakkohuudolla ollut jo yksi. Itse asiassa he voisivat jutella myös, vaikka he päättäisivätkin lähteä saalistamaan.
//Rosmy?
