Lepakkohuuto
Lepakkohuuto tassutti edestakaisin seuratessaan Käkitassun ja Vaskitsatassun taisteluharjoituksia. He olivat Rosmariinikynnen kanssa päättäneet mennä harjoittamaan oppilaitaan yhdessä nyt, kun naaras oli myös saanut oman oppilaansa. Kuitenkaan oppilaiden harjoitusten tulos ei ollut aivan sellainen, kuin Lepakkohuuto oli toivonut. Vaskitsatassu oli voitolla, eikä tilanne näyttänyt hyvältä Käkitassun puolesta!
“Käkitassu, ryhdistäydy! Olet Kuolonklaanilainen, joten taistele kuin yksi! Et voi antaa vastustajasi voittaa näin helposti! Kuvittele, että olisit oikeassa taistelussa, sellaisessa ei voi nössöillä tällä tavoin!” Lepakkohuuto huusi oppilaalleen. Rosmariinikynsi vilkaisi häneen katseella, jota kolli ei tilanteessa osannut lukea.
Käkitassu puski päällään olevan Vaskitsatassun pois päältään. Nuori kolli ynähti iskeytyessään maahan, mutta nousi pian tassuilleen jättämättä Käkitassulle aikaa hyökätä. Lepakkohuudon lyhkäinen häntä sivalsi ilmaa, kun hän katsoi silmä kovana kahden oppilaan taistelua. Hän todella tahtoi oman oppilaansa olevan voittaja. Jos Käkitassu häviäisi nuoremmalleen, tummanharmaa kolli tulisi pitämään huolta siitä, että hän harjoittelisi yhä ankarammin ensi kertaa varten.
Vaskitsatassu loikkasi taas Käkitassua kohden ja oppilas onnistui juuri ja juuri väistämään hyökkäyksen loikkaamalla sivummas. Sitten hän itse iski kohti Vaskitsatassua. Tilanne alkoi käydä jännittäväksi. Nuoret kollit löivät toinen toistaan etutassuillaan ja pian painivat maassa turkkien ja raajojen sekamelskana. Oli vaikeaa sanoa kumpi oli voitolla.
“Hyvää työtä, Vaskitsatassu! Pidä hänet maassa kaikin voimin!” Rosmariinikynsi huusi omalle oppilaalleen. Lepakkohuuto heilautti korvaansa.
“Sinun on parempi voittaa tämä, Käkitassu! Näytä mistä sinut on tehty! Näytä minulle, että olet todellinen kuolonklaanilainen!” tummanharmaa soturi huusi vuorostaan hänelle ja vilkaisi kumppaniaan haastavasti. Naaras vastasi katseeseen samalla tulella.
Vaskitsatassu painoi Käkitassun taas maata vasten, mutta oppilas pisti hanttiin. Hän huitaisi kohti nuoremman oppilaan kasvoja ja pyörähti sitten pois tämän otteesta. Vaskitsatassu peruutti kauemmas kuin varmistaakseen, ettei vanhempi oppilas loikkaisi hänen kimppuunsa heti, kun hän oli harhautunut.
“Hyvä Käkitassu! Nyt päälle!” Lepakkohuuto kannusti ja vilkaisi kumppaniinsa, joka katsoi häneen tyytymättömänä.
“Jatka vain samaan malliin, Vaskitsatassu! Pian se onnistuu!” Rosmariinikynsi huusi omalle oppilaalle ja Lepakkohuuto vilkaisi häneen silmät sirrillä.
Käkitassu loikkasi Vaskitsatassun niskaan, mutta nuorempi oppilas onnistui kierähtämään vauhdin mukana ja sai Käkitassun taas maata vasten kyljelleen. Nuorempi oppilas painoi häntä maahan ja Käkitassu rimpuili hetken ajan, mutta lopulta luovutti, kun ei näyttänyt siltä, että hän pääsisi enää ylös.
“Käkitassu! Sinun olisi pitänyt tietää, että hän pyörähtää ja loikata kauemmas ja sitten käydä hänen kimppuunsa, kun hän oli vielä maassa!” Lepakkohuuto naukui tiukasti oppilaalleen. Rosmariinikynsi tönäisi häntä kylkeen ja katsoi kumppaniaan tuimasti – hän ei selvästi arvostanut Lepakkohuudon tapaa opettaa.
“Hienoa työtä, molemmat! Muistakaa tämä harjoitus tulevaisuudessakin niin osaatte sanoa, mitä vastustaja voisi tehdä. Tämän kautta opitte erilaisia tapoja puolustautua ja hyökätä”, Rosmariinikynsi naukui oppilaille, jotka kuuntelivat harmaata naarasta tarkkaan.
“Niin. Teidän tulee hioa taitojanne. Olette vielä kaKäkitassu puski päällään olevan Vaskitsatassun pois päältään. ukana täydellisestä”, myös Lepakkohuuto naukaisi ja katsoi etenkin omaan oppilaaseensa. Tummanharmaa kolli tiesi, että hänen tulisi tiukentaa opetustaan, jotta Käkitassu ei häviäisi enää koskaan itseään paljon nuoremmille oppilaille samalla tavoin.
“Palataan leiriin. Ottakaa jotain syötävää itsellenne ja menkää lepäämään. Käkitassu, sinä lähdet vielä auringonlaskun partioon minun kanssani, joten pidä huolta siitä, että jaksat”, tummanharmaa soturi naukaisi oppilaalleen ja käännähti sitten johtamaan joukkiota takaisin leiriin.
“Ei sinun tarvitse aina huutaa Käkitassulle”, Rosmariinikynsi naukaisi hänelle hiljaa, mutta kolli vain tuhahti.
“Hän oppii sillä tavoin. Käkitassu muistaa virheensä, koska sätin häntä ja sitten hän osaa pistää paremmaksi ensi kerralla”, Lepakkohuuto tokaisi kohauttaen lapojaan. Hänen kumppaninsa hymähti siihen sävyyn, ettei arvostanut vastausta, mutta ei sanonut enää mitään.
