Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto katseli alas puun oksalta. Hän oli lähtenyt ulos verryttelemään tassujaan ja päätynyt jotenkin kokeilemaan omia kiipeily taitojaan. Hän oli noussut puuhun ja nyt hän sitten oleskeli siellä ja katseli alas maahan miettien oliko hänellä tarpeeksi rohkeutta vielä palata takaisin maan pinnalle.
Pieni tummanharmaa kolli lähti peruuttamaan kohti puun runkoa. Pian hän tunsi sen lyhyessä hännässään ja alkoi hidastaa. Hän yritti asettaa tassunsa niin, että hänellä olisi hyvä ote, eikä hän rämähtäisi maahan saman tien, kun yrittäisi lähteä alas.
Lepakkohuuto onnistui pujottamaan takatassunsa puun rungolle ja yritti sitten liu’uttaa etutassunsa varovasti oksalta yllensä puun runkoa vasten. Hän liikutteli niitä yksi kerrallaan ja tunsi sydämensä jyskyttävän kovaa rinnassaan.
Lopulta kolli onnistui siirtämään kaikki tassunsa puun runkoa vasten. Seuraava osuus oli sitten laskeutua takaisin alas varovasti sekä turvallisesti. Hän liikutti vain yhtä tassua kerrallaan aina alemmaksi rungolla yrittäen aina pitää kaikki muut tassut tukevasti kiinni puun kosteassa kaarnassa.
Kun Lepakkohuuto pääsi viimein maan kamaralle, hän päästi pienen helpottuneen huokauksen. Hän oli helpottunut siitä, että ei ollut onnistunut taittamaan niskojaan laskeutumisessa.
“Parempi vain palata takaisin leiriin”, tummanharmaa kolli naukaisi itsekseen ja lähti tassuttamaan metsää pitkin kohti leiriä.
