Lepakkohuuto
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkohuuto seurasi uutta taistelukierrosta silmä kovana. Hän yritti huomioida oppilaansa kaikki väärä toimet ja liikkeet vanhempaa vastustajaa kohtaan. Oli lähes säälittävää katsoa, kuinka hänen niin kovasti opettamansa oppilas ei osannut käyttää liikkeitään käytännössä yhtä hyvin kuin niitä opetellessaan.
“Käkitassu, ryhtiä! Älä ikinä, ja minä toistan, ikinä palkasta kaulaasi vastustajalle. Se on helppo tapa ottaa itsellesi nopea häviö – etenkin elämästä itsestään. Ellei etutassujasi paineta jollain tapaa maata vasten tai ne ovat muuten poissa pelistä, voit aina yrittää iskeä vastustajaa silmiin. Sokea vastus ei pysty taistella”, tummanharmaa soturi selitti oppilaalleen ja huiskaisi lyhyttä häntäänsä tyytymättömänä. Hän tahtoi oppilaaltaan parempaa.
“Selvä, Lepakkohuuto”, oppilas naukaisi ja yritti selvästi painaa asian mieleensä. Tummanharmaa soturi käänteli suuria korviaan kuin kuullostellakseen jahka joku olisi ollut näkemässä hänen oppilaansa suorituksen.
“Kokeillaan vielä yksi kerta. Tällä kertaa pidä huolta siitä, että Harakkahaave ei saa mitään mahdollisuutta iskeä vastaan. Hän on nyt vihollisesi. Olemme Kuolonklaanilaisia, me emme häviä!” Lepakkohuuto ilmoitti ja silmäili Harakkahaavetta ja Käkitassua. “Voimme sen jälkeen lähteä takaisin leiriin. Huomenna voimme käydä saalistamassa.”
//Harakka?
