Lepakkopentu
Kirjoittaja: Käärmis
Lepakkopentu näki kauempana taivaalla tummia sadepilviä. Tämä sai nuoren tummanharmaan kollin hymyilemään. Hän oli ihannut sitä, miten koko päivän aurinko oli tuntunut kärventävän hänen turkkiaan. Nyt aurinko ei häntä niin paljoa häirinnyt sillä hän oli löytänyt itselleen pienen varjoisen kolkan, jossa hän makasi.
Tuuli puhalsi Lepakkopennun turkkiin ja hän nautti viileästä jonka tämä ja varjo yhdessä soivat hänelle. Kollilla oli hieman tylsää, sillä kuumassa ei jaksanut juuri tehdä mitään, eikä hänellä muutenkaan ollut mitään seuraa. Kolli ryhtyi siis vain sukimaan turkkiaan.
Pian Lepakkopentu kuitenkin huomasi tuoreen oppilaan vähän matkan päässä. Hän ei ollut asiasta täysin varma, mutta muisteli tämän nimeksi Salamatassu. Kolli oli ilmeisesti matkalla pentutarhalle, mutta miksi?
Lepakkopentu tajusi tämän kantavan mukanaan sammalia ja oletti tämän siis vaihtavan heidän makuualusensa.
“Hei sinä! pieni, pörröinen tummanharmaa kolli huusi juostessaan oppilaan luokse.
“Ai hei”, valkoinen kolli oppilas naukui tervehdykset.
“Oletko siivoamassa makuualusiamme, kuinka alentavaa”, Lepakkopentu käkätti. Valkoinen oppilas katsoi häntä hieman hämmentynein katsein.
