Lepakkopentu
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinipentu uhosi, että aikoi voittaa. Lepakkopentu lähti omaan suuntaansa sanaa sanomatta.
He lähtivät lähes samaan aikaan matkaan ja Lepakkopentu piti katseensa tarkasti ympäristössään. Hän yritti parhaansa mukaan varoa kaikkia mahdollisia oksia ja rapistuneita lehtiä, jotka saattoivat pitää ääntä hänen kulkiessa. Kolli katsahti Rosmariinipentuun, kun oli jo melkein kiven luona ja huomasi tämän olevan ehkä vähän kauempana, mutta kuitenkin suunnilleen samassa kohtaa.
Lepakkopentu ei aikonut hävitä ja kiihdytti vähän vauhtiaan. Hän arvioi tarkasti etäisyyden ja loikkasi kiven vierelle. Hän nappasi tämän voitonriemuisesti ulvoen.
“Voitin!” kolli julisti.
“Hiiren papanat”, Lepakkopentu kuuli Rosmariinipennun naukuvan.
“Hyvä yritys, mutta minä olin nopeampi”, nuori kolli sanoi ja kääntyi nuoren naaraan puoleen. “Ehkä sinä ensi kerralla voit jopa voittaa”, hän jatkoi vielä virnistäen.
Lepakkopentu istahti taas maahan ja ryhtyi taas kerran sukimaan turkkiaan.
“Haluatko vielä tehdä jotain?” hän kysyi kohteliaasti ja puhdisti päälakeaan etutassullaan.
*Hän osaa olla jopa yllättävän hyvää seuraa. Ehkä minä vielä joku päivä voisinkin hyötyä hänestä toverinani*, kolli mietti edelleen päälakeaan puhdistaen.
//Rosmy?
