Lepakkotassu
Kirjoittaja: Käärmis
Rosmariinitassu ehdotti Hiljaisuustassua kohteeksi. Lepakkotassu vain totesi, että oli ollut juuri aikeissa sanoa samaa ja alkoi kiistellä naaraan kanssa.
Kun kaksikko pääsi viimein asiaan, Lepakkotassu hivuttautui varjoihin ja lähdi hiipimään kevein askelin eteenpäin. Hän saattoi tuntea sydämmensä jyskytyksen ja hänen oli vaikea kulkea rauhallisesti, kun jännitys kiemurteli hänen ympärillään kuin verenhimoinen käärme.
Lepakkotassu huomasi Rosmariinitassun olevan jo lähes perillä ja kiihdytti askeliaan, mutta silloin Hiljaisuustassu alkoi vilkuilla hänen suuntaansa ja hänen piti painautua matalaksi ja mennä piiloon. Nuorempi kolli katseli hetken ajan ympärilleen, kunnes jatkoikin vain istuskelua. Huokaisin helpotuksesta ja olin lähdössä taas hiipimään edemmäs, mutta silloin Rosmariinitassu loikkasi Hiljaisuustassun niskaan. Valkoruskea kolli ulahti ja hänen säikähdyksensä sai viikseni väpättämään huvittuneesti.
Meni muutama hidastetulta tuntuva silmänräpäys ja Hiljaisuustassu onnistui painaman Rosmariinitassun maahan ja laski etutassunsa tämän kurkulle ja rintakehälle kuin odottaen, että tämä tekisi yhdenkään väärän liikkeen, jotta voisi antaa tälle viimeistelevän iskun kurkkuun. Lepakkotassu tunsi sappensa heti kiehuvan. Jos kolli taittaisi naaraalta viiksikarvankaan, hän olisi täysin mennyttä, eikä näkisi enää koskaan päivänvaloa. Lepakkotassu lähti ulos piilostaan ja silloin Hiljaisuustassu päästikin Rosmariinitassun ylös sanoen jotain, mitä tummanharmaa kolli ei kuullut. Hän siristi silmiään ja asteli hieman lähemmäs.
Hiljaisuustassu nyökkäsi Lepakkotassulle ja tummanharmaa kolli hämmentyi. Hän katsoi pesätoveriaan hämmentyneenä ja säikähti, kun tämä yhtäkkiä syöksyikin hänen kimppuunsa. Lepakkotassu joutuin pinnistellä, jottei jäisi häntä jo isommaksi kasvaneen kollin alle puristuksiin samalla tavoin kuin Rosmariinitassu jäi.
Hiljaisuustassu väitti, että väittäisi Lepakkotassun, vaikka tämä kuinka väijyisi. Lepakkotassuhan ei antanut sen tapahtua.
“Turha kuvitella”, tummanharmaa kolli vain murahti ja yritti saada Hiljaisuustassun maata vasten. Hän yritti saada itseään isommaksi kasvaneen kollin parhaansa mukaan voitettua, mutta se osoittautui oletettua hankalammaksi tehtäväksi. Hiljaisuustassu oli vahvempi, mitä hän oli muistanut ja pisti hyvin vastaan.
Hetken kamppailun jälkeen kollit viimein erottautuivat toisistaan. Lepakkotassu totesi nyt ääneen, että Hiljaisuustassu oli tullut vahvemmaksi sitten viime kerran, mutta jatkoi vielä sanoen, että olisi kuitenkin voittanut, ellei hän olisi vetäytynyt pois kamppailusta. Hän ei todellakaan aikonut myöntää, että Hiljaisuustassu oli tehnyt kamppailusta oikeasti vaikean.
Kamomillatassu tuli yhtäkkiä paikalle. Lepakkotassu siristi silmiään ja istahti alas. Hän alkoi sukia turkkiaan perusteellisesti. Se oli aivan sotkussa kamppailun jälkeen.
“Mitä te teette?” Kamomillatassu kysyi. Naaras tassutti suoraan Hiljaisuustassun luokse.
“Kunhan vain kamppailimme hieman. He väijyttivät minua ja minä näytin, että minua ei niin hevillä voiteta”, kolli naukui hymyillen. Kamomillatassu nyökkäsi hitaasti.
”Leikkitäisinkö jotakin? Minulla on tylsää enkä haluaisi vain tehdä oppilaan töitä”, Kamomillatassu marisi. Hiljaisuustassu heilautti häntäänsä.
“Minulle kyllä kelpaisi”, kolli naukui hymyillen.
”Ei minua oikein huvittaisi. Väsyttää, kun leikimme toista juttua ennen kuin sinä tulit”, Rosmariinitassu naukaisi.
“Emme me mitään leikkineet. Vertailimme vain meidän taitojamme”, Lepakkotassu huomautti naaraalle. Hän ei halunnut kutsua sitä leikiksi, koska näki sen hieman pentumaisena. “Ja minä en kyllä jaksa mitään teidän tylsiä leikkejänne. Annoin jo Hiljaisuustassulle sellaisen opetuksen alun, että en jaksa kyllä mitään tylsiä piilosleikkejä tai hippoja”, hän jatkoi vielä ja nousi ylös. Hän katsoi hiljaa Hiljaisuustassua ja Kamomillatassua. Kamomillatassu näytti hieman surulliselta ja Hiljaisuustassu vain ärtyneeltä.
“Nyt suokaa anteeksi, minä menen pesään. Jos haluatte, voitte tulla sinne ja keksiä siellä jotain tekemistä”, Lepakkotassu tokaisi vielä ja tassutti sisään oppilaiden pesään. Hän kuuli käpälänaskelia takaansa ja vilkaistessaan taakse hän näki Rosmariinitassun tulevan perässään pesään. Ja hieman hänen jälkeensä tuli vielä Kamomillatassu ja Hiljaisuustassu.
Lepakkotassu katsoi muihin oppilaisiin arvioivin katsein, kun makasi sammalillaan. Kamomillatassu ja Hiljaisuustassu juttelivat hiljaa keskenään.
“Voitaisiinko tehdä jotain? Vaikka keksiä jotain haasteita toisillemme joita tehdä?” Kamomillatassu kysäisi. Lepakkotassu vilkaisi häneen kylmän viileästi ja kohautti lapojaan.
“Ihan miten vaan. Ei sillä että minulla olisi parempaakaan tekemistä. Enhän minä siis todellakaan halunnut mennä nukkumaan”, tummanharmaa kolli tuhahti.
“Minusta se olisi oikein mainio idea!” Hiljaisuustassu hihkaisi ja katsoi silmät kimmeltäen muita.
//Kamo, Rosmy tai Hilju?
