lepakkotassu
Kirjoittaja: Käärmis
Aaltosalama antoi vielä toisen mahdollisuuden, mutta sanoi että he palaisivat takaisin leiriin sen jälkeen. Lepakkotassu tunsi itsensä hyvin onnekkaaksi, kun sai vielä yrittää.
Hänen yrittäessään väistää mestarinsa hyökkäystä, naaras sai hänet pian jo kaadettua ja kolli teki taas saman tempun. Hän valahti heti veltoksi, mutta tällä kertaa hillitsi itsensä. Hän osittain pidätti hengitystään ja piti kehonsa täysin rentona. Lepakkotassu ei aikonut taas epäonnistua, mutta tietenkään kaikki ei mennyt kollin tahdon mukaisesti.
Lepakkotassu onnistui pysymään liikkumatta hetken aikaa, mutta sitten ruohonkorsi hänen kuononsa vierellä alkoi kutitella kollin nenää ja hän aivasti. Aaltosalama toimi samoin kuin viime kerralla ja Lepakkotassu tunsi täyttä suuttumusta sisällään. Kolli oikein kiehui, mutta yritti hillitä itseään alkamasta sylkeä törkeyksiä suustaan.
“Ilman tuota typerää ruohonkortta olisin varmasti onnistunut! Miksi minulla pitää olla niin huono tuuri!?” kolli räyhäsi itsekseen nyhtäen maasta kaikki ne ruohotupot, jotka osuivat hänen silmiensä eteen.
Purettuaan raivonsa maan kyntemiseen kolli kääntyi Aaltosalaman puoleen. Kolli ei ollut varma, mutta uskoi nähneensä ehkä pienen pilkahduksen huvittuneisuutta mestarinsa katseessa. Hän katsoi naarasta katkerasti, mutta hengitti sitten syvään.
“Nyt on kai aika palata leiriin?” Lepakkotassu totesi ja hänen mestarinsa nyökkäsi. Kolli odotti, että soturitar oli päässyt eteenpäin vähän matkaa ja lähti sitten maleksimaan tämän perään. Häntä ramasi enemmän kuin koskaan, mutta täytyi vielä jaksaa leiriin asti, sitten hän olisi vapaa tuupertumaan vaikka keskelle leiriaukiota.
“Haluan vain nukkumaan”, tummanharmaa kolli mumisi itsekseen ottaessaan äkkiä Aaltosalamaa kiinni. Oppilaan maleksiessa naaras oli melkein kadonnut tältä näkyvistä, mutta Lepakkotassun huomatessa tämän uudelleen, hän oli pysähtynyt odottamaan hännänpää hieman nykien.
//Aalto?
