Lepakkotassu
Kirjoittaja: Käärmis
Aaltosalama uskotteli Lepakkotassulle, että suoritus ei ollut edes toivoton. Naaras myös selkeästi yritti kohentaa kollin mielialaa, kun hän sanoi, että he olivat vasta harjoitelleet vähän aikaa, ja että ensi kerralla se menisi kyllä paremmin. Naaras vielä vilkaisi taakseen ja antoi kollille rohkaisevan hymyn. Lepakkotassu vain kohautti lapojaan itsekseen ja katsoi muualle. Häntä inhotti, että naaras tiesi hänen olevan vihoissaan ja apeana ja joutui yrittämään kohentaa tämän mielialaa.
Aaltosalaman astellessa sisään leiriin Lepakkotassu katsoi vielä nopeasti ympärilleen. Hän huokaisi syvään ja asteli sisälle leiriin. Aurinko oli jo laskemassa kovaa vauhtia ja Aaltosalamasta näkyi vain hännänpää, kun hän vilahti sotureiden pesään.
Lepakkotassu lampsi oppilaiden pesään. Hän ei jäänyt juttelemaan kellekään, joka oli pesässä vielä hereillä. Hän vain asteli muiden ohitse kohti omaa makuupaikkaansa ja asettui nukkumaan. Kolli sulki muiden äänet pois mielestään ja nukahti.
Lepakkotassu kantoi oravaa suussaan leiriin. Hän tassutti ylpeästi eteenpäin ajatellen kaikkien ihailevan hänen nappaamaa saalista. Kolli siis kulki pää pystyssä ja nautti siitä, jos joku edes vilkaisi häneen päin.
Kollin laskiessa oravan tuoresaaliskasaan, hän tutkaili mitä muuta sinne oli tuotu. Hänen ilonsa alkoi hiipua, kun hän huomasi kasassa muita, parempia saaliita. Hän tuhahti ja lähti pois.
Lepakkotassu oli törmätä Hiljaisuustassuun, joka jutteli Neilikkasydämen kanssa. Neilikkasydän vilkaisi Lepakkotassuun ja hymyili lempeästi äreälle nuorelle kollille.
“Hei Lepakkotassu! Haluatko tulla juttelemaan kanssamme?” naaras kysyi. Lepakkotassu pudisteli päätään. Hän ei sanonut sanaakaan, vaan meni vain suorinta tietä oppilaiden pesään.
Pesässä oli sillä hetkellä Veritassu ja Säihkytassu, jotka juttelivat hekin keskenään. Hieman kauempana pesässä oli myöskin Syöksytassu, joka suki turkkiaan perusteellisesti.
Lepakkotassun mentyä makuulle omille sammalilleen, Syöksytassu kääntyi hänen puoleen.
“Hei vaan Lepakkotassu! Onko pyytionni ollut myötä?” kollioppilas kysyi. Lepakkotassu tuhahti hiljaa. Miksi yhtäkkiä muut halusivatkin jutella hänen kanssaan?
“No, olenhan minä jotakin saanut napattua”, Lepakkotassu naukaisi ja asettui mukavampaan asentoon sammalillaan. Hän katsoi, kun Veritassu ja Säihkytassu nousivat ylös ja tassuttivat yhdessä ulos.
“Heillä mahtaa olla yhteiset harjoitukset”, Syöksytassu naukaisi, kun oli selkeästi huomannut Lepakkotassun katsoneen pentuetovereiden lähtöä.
“Niin”, Lepakkotassu vastasi laimeasti. Syöksytassu siirsi katseensa tummaaseen kolliin. Lepakkotassu kohtasi tämän sinisen katseen omallaan.
“Miltä tuntuu olla oppilas? Tai siis miten sinun koulutuksesi on sujunut, ja onko paljon muuttunut sitten pentuaika?” Syöksytassu uteli. Lepakkotassu tuhahti.
“Se on paljon parempi. Minua kunnioitetaan enemmän ja saan jopa mennä ulos leiristä. Myöskin mestarini Aaltosalama on aika pätevä”, tumma kolli kertoi valkealle kollille. Syöksytassu nyökytteli.
“Minun mestarini Tummasielu on myös pätevä. Hän on opettanut oppilasaikanani minulle paljon uusia asioita!” Syöksytassu sanoi hyvillään. Lepakkotassu nyökkäsi ja laski päänsä tassujensa päälle.
“Kuule, Syöksytassu. Haluaisin tietää, mitä mieltä olet puoliverisistä tai muutenkin ei-puhdasverisistä?” Lepakkotassu kysyi hetkellisen hiljaisuuden jälkeen. Hän ajatteli, että voisi ottaa asian aiheeksi hyvin nyt, kun pesässä ei ollut muita kuulemassa. Syöksytassu katsoi häntä hetken hiljaa.
“Minusta pääasiassa ei-puhdasverisissä ei ole juuri mitään vikaa, mutta en niinkään pidä puoliverisistä. En usko voivani luottaa puoliverisiin yhtä paljon kuin täysiverisiin tai edes suurimmaltaosalta täysiverisiim”, valkea kolli naukaisi viimein pienen hiljaisen hetken jälkeen ja asettui hänkin makuulle. Lepakkotassu nyökkäsi.
“Entä sinä, Lepakkotassu? Mitä mieltä olet ei-puhdasverisistä?” Syöksytassu naukaisi, kun hiljaisuus meinasi taas laskeutua kahden kollin ympärille piinaavasti. Lepakkotassu pohti hetken. Hän ei ollut varsinaisesti ajatellut asiaa.
“Kunhan osaavat käyttäytyä, en koe heitä sen suurempana haittana. Toivoisin heidän osaavan siis käyttäytyä ja kunnioittaa meitä puhdasverisiä kissoja, mutta pääasiassa heidän läsnäolo ei ole minulle haitta”, tummanharmaa kolli naukui pohdintansa jälkeen. Syöksytassu nyökäytti päätään ja tuntui katsovan hetken aikaa tyhjyyteen. Valkean kollin katse oli lukittautunut johonkin, jota Lepakkotassu ei voinut nähdä. Kuitenkin pian tämä taas säpsähti todellisuuteen.
“Mitä mieltä olet Kamomillatassusta?” Syöksytassu kysyi yhtäkkiä. Lepakkotassu katsoi häntä kummastuneena.
“Jaah, enpä kai mitään. Ei hän ole kovin ihmeellinen. En toki pidä hänestä kuitenkaan kovin paljoa. Hän ei ole antanut minulle hyvää vaikutelmaa. Miksi kysyt?” Lepakkotassu vastasi.
“Kunhan vain mietin. Entä hänen sisarensa, Rosmariinitassu? Mitä mieltä olet hänestä?” Syöksytassu jatkoi kyselyä. Lepakkotassu kohautti lapojaan, vaikka tunsikin lihastensa jännittyvän ja sydämensä alkavan pamppailemaan kollin mainitessa Rosmariinitassun.
“En oikein mitään. Hänkin on aika tylsä”, Lepakkotassu mutisi. Syöksytassu nyökäytti päätään hitaasti.
Kun valkea kolli avasi taas suunsa puhuakseen, Lepakkotassu nosti häntänsä pystyyn merkiksi hiljetä.
“Ei enempää kysymyksiä”, hän murahti. Syöksytassu sulki suunsa ja tuhahti hiljaa. Lepakkotassu vain sulki silmänsä yrttäen sulkea kollin pois mielestään, mutta silloin tämä aloitti taas.
“Minusta Kamomillatassu ja Rosmariinitassu vaikuttavat lupaavilta nuorilta naarailta. Heistä voi tulla oikein hyviä sotureita”, kolli naukui. Lepakkotassu vain heilautti suurehkoa korvaansa. Ei hän halunnut enää kuunnella tätä turhanpäiväistä jauhamista kahdesta oppilaasta enää, vaan halusi päästä nukkumaan. Hänen onnekseen Syöksytassu tajusi lopettaa ja Lepakkotassu pystyi viimein nukahtamaan.
Lepakkotassu oli väittelemässä Hiljaisuustassun kanssa siitä kummalla oli parempi saalis. Kaksikko oli ollut samassa saalistuspartiossa ja kina paremmuudesta oli kiihkeä.
Lepakkotassu todella uskoi, että hänen nappaamansa pulska orava oli parempi kuin Hiljaisuustassun mustarastas, mutta nuorempi kolli ei ollut samaa mieltä hänen kanssaan.
“Mustarastas on paljon maukkaampaa!” Hiljaisuustassu huusi. Lepakkotassu pyöräytti silmiään.
“Mutta minun oravani on pulska ja mehevä. Se on paljon parempi kuin sinun ruipeloinen mustarastaasi!” Lepakkotassu sihisi. Hiljaisuustassu ärähti.
“Mustarastaan nappaaminen on haastavampaa. Se voi lehahtaa lentoon hetkenä minä hyvänsä! Sinun oravasi voi enintään kiivetä puuhun! Ja sinnekin voit vain jahdata sitä!” nuorempi kolli murahti. Lepakkotassu siristi silmiään.
“Sinä varmaan tipahtaisit ensimmäisen hiirenmitan korkeudella, jos edes yrittäisit kiivetä. Ja jos pääsisitkin jollain ihmeellä korkealle, pelkäisit niin, että et pääsisi edes enää alas!” lepakkotassu haastoi. Hiljaisuustassu tuli hänen kanssaan nenäkkäin. Lepakkotassu huomasi vasta silloin, miten nuorempi oppilas oli alkanut kasvaa häntä isommaksi.
“Jos sinä hyppäisit edes pienen varpusen kimppuun, lähtisit lentoon sen mukana, kun se yrittäisi paeta”, Hiljaisuustassu naukaisi virnistäen voitonriemuisesti Lepakkotassuun. Lepakkotassu läimäisi häntä tassullaan korville. Nuorempi kolli parkaisi ja peruutti taaksepäin.
“Ei se nyt niin paha voinut olla. Ei minulla ollut edes kynnet esillä”, Lepakkotassu vähätteli, kun Hiljaisuustassu vikisi siinä kuin pieni pentu. Valkoruskea kolli mulkaisi häntä vihaisesti, mutta ennen kuin hän kerkesi tehdä mitään, Mäntyviiksi tuli tuoresaaliskasalle. Hän nappasi sieltä Hiljaisuustassun nappaaman mustarastaan ja tassutti kauemmas. Hiljaisuustassu virnisti.
“Minähän sanoin, että mustarastaani oli parempi!”
“Tuo ei todista mitään! Mäntyviiksellä on vain selkeästi huono maku!” Lepakkotassu murahti. Hän kuitenkin tajusi vävinneensä ja lähti siksi pois. Hän suuntasi oppilaiden pesälle vihaisena ja kurkatessaan sisään hän huomasi sen olevan tyhjä. Kolli katsoi pesään ihmeissään. Yleensä siellä oli edes yksi oppilas aina, mutta nyt kaikki kait olivat harjoittelemassa tai muuten tekemässä jotain muuta.
Lepakkotassu tassutti rauhallisesti omalle makuusijalleen ja kehräsi itsekseen nauttien hiljaisuudesta. Nyt hän saattoi kuulla omat ajatuksensa ja levätä.
Hiljaisuutta ei kuitenkaan kestänyt kamalan kauaa, kun oppilaiden pesään alkoi tulvia oppilaita. Ensimmäiseksi sisään asteli veritassu Säihkytassu vierellään, jonka jälkeen hieman myöhemmin Syöksytassu asteli sisään. Siitä vain muutama silmänräpäys ja Hiljaisuustassu tunki sisälle.
Lepakkotassu huokaisi, kun sisään saapui jo myös Loskatassu ja pian hänen kintereillään Salamatassu. Lepakkotassu katseli sisään tulleita kissoja ja asteli ulos. Miksi kaikki tulivat juuri silloin paikalle, kun hän oli pesässä yksin rauhassa? Kolli päätyi menemään leiri laitamalle ja meni sinne lepäämään.
Lepakkotassun herätessä viimein, hän puhdisti itsensä kauttaaltaan. Kolli tutkaili nopeasti turkkiaan ja alkoi sitten sukia sitä kiihkeästi. Hän huomasi useita takkuja ja roskia turkissaan ja hänen täytyi saada se puhdistettua.
Kollin sukiessaan turkkiaan hän kuuli askelia. Hän keskeytti pesuhetkensä ja nosti katsettaan. Kolli huomasi Rosmariinitassun edessään. Naaras katsoi häntä syvälle silmiin. Lepakkotassu tunsi kylmien väreiden kulkevan lävitseen.
“Mitä sinä haluat?” tummanharmaa kolli tuhahti. Rosmariinitassu istahti hänen lähelleen.
“Tehdään jotain. Minulla on kamalan tylsää”, naaras naukaisi ja katsoi edelleen Lepakkotassuun.
“Sinun täytyy tosiaan olla tylsistynyt, jos kerta kaikista kissoista tulit minun luokseni”, kolli tuhahti, mutta nousi ylös ja kääntyi nyt Rosmariinitassuun päin. Hän katsoi naaraaseen kylmän viileästi odottaen tämän ehdottavan jotain.
//Rosmy?
