Liekkitassu
Kirjoittaja: Pyry
Katsahdin Mahlahallaa ja nytkäytin korvaani. Hänen kysymyksensä kuulosti siltä, kuin se olisi esitetty pennulle, vaikka toki minä tiesin, että hänen täytyi varmistella tietämystäni kertoakseen oikeat asiat.
”Totta kai minä tiedän, mikä se on”, tuhahdin. ”Hirviöt kulkevat ukkospolulla. Pitävät meteliä ja liikkuvat lujaa, kuulemma.”
Kyllä minua oltiin pentuna varoiteltu ukkospoluista, Mäntyviiksen ja klaaninvanhimpien toimesta. Kai nyt joka kissan oli sellainen asia tiedettävä ennen oppilasikää – vaikken niinkään pelännyt ajatusta ukkospolusta tai sen lähelle menemisestä.
”Selvä, hienoa”, maukui Mahlahalla. ”Menemme siis ukkospolulle, näet sen omin silmin.”
”Eihän siinä kaiketi mitään ihmeellistä kuitenkaan ole? Täytyy vain olla tarkkana niin säilyy hengissä.” Kuljin vaaleaturkkisen kollin vierellä; hän vilkaisi minua.
”Niin, aivan totta”, hän sanoi.
En enää hetkeen puhunut mitään. Sen sijaan mietin kaikkea sitä, mitä Mahlahalla oli tämän matkamme aikana minulle kertonut ja sanonut. Olin kuunnellut kiinnostuneena hänen puhettaan, sillä olihan siinä kieltämättä ollut hyviä pointteja – täytyi myöntää. Oppilaan kuulemma oli kuljettava mestarinsa takana ihan vain oman turvallisuutensa vuoksi. Minähän en kuitenkaan aikoisi pysytellä piilossa miltään, niiden vaarojen olisi syytä pysytellä piilossa minulta!
Mahlahalla oli myös maininnut jostakusta Liekkihännästä, joka oli kuollut pelastaessaan poikansa mäyrältä. Minua hieman hämmästytti kuolleen kissan nimi. Liekkihäntä. Minähän olin itse Liekkitassu. Ajattelivatkohan klaanitoverit Liekkihäntää aina minua puhutellessaan?
*Väliäkö sillä, mitä he ajattelevat*, tuhahdin mielessäni.
Tarkkailin Mahlahallaa hiljaa siinä kulkiessamme. Hän oli puhunut melko haikean oloisesti Liekkihännästä. Ehkä he olivat olleet hyviäkin tovereita? En kuitenkaan kysynyt asiasta, oli kaikkea muuta mielenkiintoisempaa mietittävää ja kuultavaa. Mestarini oli näyttänyt minulle Lehtikuusilaakson ja kertonut sen olevan mielestään toiseksi kaunein paikka klaanimme reviirillä. Olihan se kieltämättä ihan mukavan näköinen. Hän oli vienyt minut myös aukiolle, jolla hänen sanojensa mukaan olisi hyvä harjoitella oppilaan kanssa. Lihakseni jo syyhysivät päästä taisteluharjoituksiin – olin kuullut niistä Mäntyviikseltä paljon kyseltyäni soturikoulutuksesta. Tuskin kuitenkaan vielä pääsisin harjoituksiin, ainakaan tänään. Tyydyin vain kulkemaan Mahlahallan mukana ja kuuntelemaan hänen ajoittaista puhettaan. Minusta oli mielenkiintoista kuunnella, kuulla kaikesta meidän reviiriimme liittyvästä. Ja vaikutti siltä, että Mahlahalla kaikesta huolimatta osasi ainakin kertoa kiinnostavia asioita. Muussa tapauksessa en olisi häntä jaksanutkaan kuunnella.
//Mahla? Joo ei haittaa ettei Liekki puhunu xd kyllä se siis puhuu mutta noin ”tutustumisvaiheessa” yleensä vaa sillon jos jotain siltä kysytää cx eikä se oikee muutenkaa oo mikää hirveen äänekäs
326 sanaa
