Lillukkapentu
Kirjoittaja: Aura
Lillukkapentu raotti varovaisesti silmiään. Hän oli havahtunut unestaan kuullessaan tuntemattomien kissojen naukumista. Naaras kellahti selältä kyljelleen ja päästi äänekkään miukaisun. Hänellä oli nälkä, mutta uteliaisuus vei voiton. Hän halusi tietää keitä nämä tunkeilijat olivat! Hämärähalla kuitenkin tervehti heitä lämpimästi. Kaamoskukka oli painottanut hänelle, että vieraisiin kuului suhtautua epäluulolla. Lillukkapentu pörhisteli turkkiaan ja lähestyi vieraita kissoja säksättäen.
“Keitä te olette, kertokaa heti!” Lillukkapentu vaati saada tietää ja katsoi molempia kissoja silmät suurina. Hän ottaisi selvää keitä nämä olivat ja sitten hän tekisi heistä lopun! Tulijat vilkaisivat toisiaan hieman huvittuneina ja se sai ruskeankirjavan naaraan siristämään silmiään. Mikä ihme tässä oli nyt niin hauskaa?
“Minä olen Pyräkkäpiru, tuo tuossa on Loskalauha. Me olemme isäsi veljiä”, kollikissa selitti ystävällisesti ja naaras vilkaisi emoaan. Puhuivatko he totta vai yrittivätkö he vain huijata? Hämärähalla kuitenkin nyökkäsi ja vilkaisi Pyräkkäpiruksi esittäytynyttä kollia lämpimästi. Ehkä he sitten todellakin puhuivat totta.
“Hmmm.. Mitä te sitten teette täällä?” naaras kysyi epäluuloisesti ja mietti seuraavaa siirtoaan. Hänellä oli kyllä hieman tylsää, ehkä nuo tulijat voisivat hieman leikittää häntä.
“Tiedättekö te edes mitään hyviä leikkejä?” naaras lisäsi heti ja katsoi kolleja silmät suurina. Hänen isä oli opettanut monia leikkejä, mutta naarasta joskus kyllästytti leikkiä aina samoja taisteluleikkejä. Hän halusi joskus tehdä jotain muuta, jotain missä muita kissoja ei vahingoitettaisi niin paljoa. Naaraalla oli siitä jo nyt ristiriitaisia ajatuksia, sillä hänen isänsä sanoi toista, mutta sitten myöhemmin hänen emonsa sanoi toista. Lillukkapentu ei tiennyt mitä ajatella, mutta hän ei halunnut uhmata kumpaakaan vanhemmistaan. Etenkään hänen isäänsä.. Kaamoskukka osasi olla välillä niin kovakourainen eikä Lillukkapentu halunnut saada osumaa.
//Pyrtsi tai Loska? 🙂
