Lillukkatassu
Vesi alkoi tuntua yhtäkkiä koko metsän vaarallisimmalta elementiltä. Ei naaraalla ollut aavistustakaan, että Kuolonklaani oli menettänyt monia oppilaita kohtalokkaissa uintiharjoituksissa.
“Tiedätkö sinä niiden kuolleiden nimiä?” Lillukkatassu kysyi kollilta ja kolli nyökytteli pontevasti päätään. “Totta kai minä tiedän! Mutta minä en vain saa sanoa niiden nimiä. Katsos se on kiellettyä”, kolli kertoi sulavalla äänellä. Naarasoppilas kohautti olkiaan. Siihen oli varmasti syynsä miksi näistä tapahtumista ei saanut puhua. Lillukkatassu vilkaisi kollia ja tunsi kuinka hänen sydämensä jätti yhden lyönnin välistä. Poppelipomppu mahtoi olla niin fiksu, kun tiesi kaikkea sellaista mitä suuretkaan soturit eivät tienneet. Mistähän kolli oli oppinut kaiken tämän?
“Tietäisinpä minäkin asioista yhtä paljon kuin sinä”, Lillukkatassu huokaisi ja saadessaan partion johtajalta mulkaisun, naaras hiljeni. Naaraskissa
“Haluaisitkohan sinä saalistaa yhdessä? Olet varmasti todella taitava saalistajakin”, naarasoppilas supatti soturin korvaan ja väläytti ruskeaturkille lämpimän hymyn. Hän halusi päästä todistamaan kollin saalistustaidot! Lillukkatassu unohtui katselemaan Poppelipomppua ja lopulta tumpsahti johonkin pehmeään. Naaras pyllähti maahan ja ravisteli häpeissään hieman päätään.
“Lillukkatassu, enkö minä juuri äsken pyytänyt sinua keskittymään?” Latvaruusu naukaisi tylysti. Lillukkatassu mutisi jotain epäselvää ja nousi ylös. Kuinka noloa! Jos tieto hänen kompuroinnistaan päätyisi Kaamoskukan korviin, niin hän saisi kyllä selkäänsä. “Hajaannutaan”, Latvaruusu totesi lopulta ja Lillukkatassu vilkaisi uutta ystäväänsä kysyvänä.
“Saan varmaan kuulla tästä loppuelämäni ajan”, naarasoppilas mutisi kasvot punaisina.
//Poppis?
