Loisketassu
Kirjoittaja: Woln
Tassutin leiriin mestarini perässä. ”Jaksatko?” Kalmakuu kysyi ja laski saaliinsa. ”Jaksan.” vastasin. Olin nälkäinen. Raahasin päästäisen tuoresaaliskasaan. ”Saanko ottaa saaliin?” kysyin Kalmakuulta. ”Saat, mutta tänään on sinun vuorosi siivota klaaninvanhimpien makuusijat ja pesä.” Kalmakuu vastasi. ”Minun vuoroni?” minun teki mieli kysyä. Kalmakuu ei ollut kertonut oppilasvuoroista. En tiennyt mitä ajatella. Pesän siivoaminen kuulosti suoraan sanoen tylsältä. Haukkasin oravan nopeasti. Tassutin Kalmakuun luokse. ”Meneppäs nyt klaaninvanhimpien pesään siivoamaan!” Kalmakuu huudahti. Tuhahdin kyllästyneenä ja nyökkäsin. Juoksin pesälle. Ulkona oli kiusallisen kuuma. Pujahdin viileään pesään. Pesän kylmyys toi minuun raikkaan tunteen. ”Vihdoin.” kuulin jostain pesän uumenista ärähdyksen. Mulkaisin vihaisesti. Muistin vasta silloin että klaaninvanhimmille piti olla kunnioittava. Painoin pääni alas ja olin hiljaa. Nappasin sammalvuoteesta kiinni ja vein sen ulos leiristä. Olin saanut Kalmakuulta luvan käydä sammalpaikalla. Vein kaikki sammalet ulos. Tassutin sammalpaikalle. Oli tylsää tehdä sitä yksin. Kun Nuppujuova oli vielä oppilas, me juttelimme ja se tuntui suorastaan siedettävältä. Nyt tämä oli tylsää ja ankeaa työtä. Kuulin puiden välistä naurua ja taistelun ääniä. Vilkaisin. Harjoitusaukio oli sammalpaikan lähellä. Huomasin muiden oppilaiden olevan taisteluharjoituksissa. Tuhahdin kateellisena. Muut saivat taistella, mutta minun piti raataa tyhmien sammalien kanssa!
