Loisketassu
Kirjoittaja: Woln
Olin innoissani. Saalistaminen oli ihan parasta! Haistelin ilmaa. Hymyilin iloisena. ”Haistatko?” Kalmakuu kuiskasi minulle. ”Haistan.” vastasin. ”Tunnistatko hajun?” Kalmakuu testasi minua. ”En…” aloitin nolona. Mietin kovasti mikä se voisi olla. Ei hiiri, ei orava, ei lintu. ”Onko tämä.. olisiko päästäinen?” kysyin. ”Aivan oikein!” Kalmakuu kehui. Huokaisin tyytyväisenä. Onneksi muistin sen. ”Me nappaamme sen.” Kalmakuu naukaisi reippaasti. Nyökkäsin ja suljin suuni. ”Hiivi hitaasti tuonne.” Kalmakuu opasti minua. Hän viittasi hännällään kohti pientä pensasta jossa oli vain kuivuneita lehtiä. ”Ole matalana, ja pidä häntäsi alhaalla.” ”Ja muista olla hiljaa ja varovaisesti.” Nyökkäsin hieman peloissani. Muistettavaa oli paljon. ”Lähelle maata..” kuiskasin. ”Häntä alas..” ”Ja näin!” ajattelin. ”Ei tämä olekaan niin vaikeaa!” Hiivin hiljaa pensaalle. Näin päästäisen leikkivän puun juurissa jotain. Huomasin sen vieressä muita pieniä päästäisiä. ”Onko se emo?” ajattelin. Tuhahdin närkästyneenä. Emo tai ei, klaani halusi ruokaa. Ja nuo pikkupäästäiset sopivat hyvin pennuille. Hiivin lähemmäs. Päästin kovan murahduksen. Pienet päästäiset vikisivät ja juoksivat ympäri puuta. Löin isointa päästäistä kurkkuun. Se valahti veltoksi. Muut päästäiset ryntäsivät puunkoloon. Ryntäsin päästäisten perään. En mahtunut puunkoloon. Tuhahdin vihaisena. Saalis jäi saamatta. Nappasin päästäisen ja kannoin sen Kalmakuun luokse. Olin nolona. ”Anteeksi.” naukaisin. ”Mitäs anteeksipyydettävää sinulla on?” Kalmakuu kysyi. ”En saanut niitä pieniä päästäisiä.” naukaisin nolona ja katselin käpäliini. ”Vaikka ne olivat pieniä!” naurahdin, mutta minusta tuntui surkealta. Kalmakuu katseli minua hetken. Sitten hän käänsi minulle selkänsä. Sydämeni tykytti yhä lujemmin. Oliko Kalmakuu vihastunut minulle? Päätin odottaa Kalmakuun vastausta. ”Mitä se haittaa vaikka et saanut niitä?” Kalmakuu kysyi. ”Luulin että olet vihainen?” kysyin varovasti. ”En ole!” ”Miksi pitäisi olla?” Kalmakuu huusi. ”Kuule Loisketassu.” ”Sinä vaadit liikoja itseltäsi.” ”Vaadinko?” kysyin. ”Vaadit.” Kalmakuu sanoi painokkaasti. ”Sinä olet vasta ensimmäisellä saalistuksellasi.” ”Miten voit luulla, että tiedät jo kaiken?” Kalmakuu sanat toivat minuun lämpöä.
