Loisketassu
Kirjoittaja: Woln
Yhtäkkiä kaikki palautui kirkkaana mieleeni. Olin karannut Kuolonklaanista. Omasta klaanistani. Olin petturia petturimpi ketunläjä. Sivalsin itseäni kuonoon. Kuonostani tihkui verta. Murisin ja purin tassuani. Olin yltä päältä veressä. Ansaitsin sen. Olin pettänyt klaanini. Soturilaissa sanottiin, että omaa klaania piti puolustaa henkensä uhalla. Halusin olla kissa, joka noudattaisi soturilakia. Halusin päätyä päälliköksi. Hallita klaania. Puristin maata kynsilläni. Silmäni leimusivat. Huomasin punaruskean hännän vilahduksen. Syöksyin häntää kohti. Kului vain hetki, kun olin jo takomassa sen selkää. Huomasin hampaiden välähdyksen ja viiltävän kivun lavoissani. Tajusin sen olevan kettu. Rohkaistuin. ”Nyt on aikani näyttää, että osaisin!” ajattelin. Löin kettua päähän ja annoin sille kuonoon. Kettu ei välittänyt vaan murahti ja löi minua lavoille. Ponkaisin korkealle. Pysähdyin vasta ketun toisella puolella. Kettu kiepahti vihaisena ja yritti iskeä minua kurkkuun. Väistin täpärästi ja ampaisin kettua kohti. Loikkasin ketun selkään. Kettu yritti ravistaa minut pois. Pidin lujasti kiinni kynsilläni. Kettu ponnahti ilmaan. Minulta lähti ilmat pihalle. Henkäisin. Kettu tempoi itseään voimakkaasti. Olin kettua heikompi. Sivaltelin sitä nopeaan tahtiin. Lopulta kettu oli niin väsynyt, että se lysähti maahan makaamaan. Puraisin kettua kurkkuun. Ketun kurkusta loiskahti verta päälleni. Kettu jäi makaamaan maahan liikkumattomana. Tassuni olivat verestä märät. ”Näittekö?” kysyin. ”Voitin ketun!” Ääneni kaikui metsässä. Tajusin pitää suuni kiinni, kun ymmärsin että etsintäpartiot voisivat olla lähellä. Päätin jatkaa matkaa. Siinä olisi sitten etsintäpartioille etsittävää! Harpoin kallion huipulle. Rosoinen pinta teki kalliosta helposti kiivettävän. Tuijotin alas. Alas oli pitkä matka. Alhaalla soljui puro. En halunnut kastella turkkiani, kun en edes osannut uida! Vilkaisin alas hermostuneena. Huomasin pienen kivipolun johtavan alas. Tassutin polulle. Loikin pienen polun alas ja katselin paikkaa. Metsäinen aluskasvillisuus loi paikasta leirimäisen. Puut varjostivat pientä kivirykelmää. Halusin mennä varjoon.
